Kirjaudu Pinnariin



Jos et ole aiemmin kirjautunut Pinnariin, sinun pitää ensin rekisteröityä. Pinnarin käyttäjiksi voivat rekisteröityä vain Bongariliiton jäsenet. Jos kuulut Lintutiedotukseen, kirjoita rekisteröitymislomakkeelle sama käyttäjätunnus.


kontiki_banneri_puola

FennicaBongariliittover2

Määrityskisa kymppi 2015

Kilpailun säännöt

Kilpailu alkaa 1.3.2015 ja päättyy joulukuun viimeinen päivä 2015. Kierroksia on siis kymmenen. Joka kuukausi on määritettävänä kaksi kuvaa, ja kuvat vaihtuvat aina jokaisen kuun alussa.

Kilpailuun saavat osallistua Bongariliiton jäsenet poislukien päätoimittaja, kuvaajat ja määritysasiantuntija.

Kuvien lajit on tavattu WP:n alueella pinnakelpoisesti. Kilpailussa on vain ns. reilun kaupan kuvia, eli untuvikot, risteymät ja värimuunnokset on jätetty pois. Jos kuvassa on useampi lintuyksilö, ne ovat samaa lajia, ellei erikseen mainita. Vastaukseksi riittää oikea laji (alalajia, sukupuolta tai ikää ei tarvitse määrittää tai mainita - toki saa, jos haluaa).

Jokaisesta oikeasta vastauksesta saa yhden pisteen, väärästä tai tyhjästä vastauksesta nolla.

Vastauksia voi lähettää vain yhden per kilpailija, ja ensimmäiseksi tullut vastaus hyväksytään.

Tuomareina toimivat päätoimittaja ja määritysasiantuntija, ja mahdollisia valituksia ei noteerata.

Kilpailun voittaja, eli eniten pisteitä kerännyt saa palkinnon. Mikäli kilpailu päättyy tasapisteisiin, voittaja ratkaistaan arvonnalla.

Palkintona on yksi paikka Kon-Tiki Toursin Borneon lintumatkalle. Lisätietoa Kon-Tikin nettisivuilla
http://www.kontiki.fi/matkat/borneon-luontomatka-23-31-10/. Palkinto on voimassa v. 2016–2018. Palkinnon arvo on maksimissaan 4000 euroa.


Vastaukset tulee lähettää sähköpostitse osoitteeseen petri.kuhno@phnet.fi aina kunkin kuun viimeiseen päivään mennessä. Sähköpostiviestin aiheeksi Määrityskilpailu.


Game is over

Kisa ei voisi enää jännittävämmäksi mennä. Viimeisellä kierroksella ratkaistiin tämän kilpailun voitto. Allekirjoittanut sai harmaita hiuksia loppumetreillä. Ilmeisesti joulukuun kuvavalinnat olivat onnistuneet, koska moni heitti jopa pyyhkeen kehään ja ensimmäiseen kuvaan saatin vain yksi ja toiseen kaksi oikeaa vastausta.


Ensimmäisen kuvan kohdalla voisi jopa syntyä keskustelua, mistä h**stä sen edes voi määrittää. Kuitenkin, koska yksi oikea vastaus saatiin, voidaan selkä suorana todeta, että jostain :)

Yleisin vastaus oli sinirinta ja toiseksi eniten vastattiin tyhjää ja todellakin, vain yksi määritti lajin oikein.

Kontrastikkaan viiruinen selkäpuoli ja pää, tummakeskustaiset tertiaalit ja siipisulat, valkeat pyrstön alapeitinhöyhenet ja alavatsa sekä vaaleakärkiset pyrstösulat vievät ajatukset juuri tuonne “satakieliosastolle”. Tässä voi olla selityksen makua, mutta syvän mustat pyrstösulat eivät välttämättä sovi sinirinnalle ja isohko koko puoltaa sinirintaa surempaa lajia. Koko ilmenee mm. niin, että linnulla on ikään kuin kömpelön isot koivet ja suuri nokka.

Kuvassa kököttää nuori kivikkosatakieli (Irania gutturalis).


Myös kakkoskuvan yleisin vastaus oli sinirinta. Veikkauksia saatiin valkoselkätaskusta, nunnataskusta, siperianrastaasta  ja kivikkosatakielestä, yksi kutakin.

Kuvasta on hiukan haastavaa hahmottaa, miten lintu siinä on, ja kaiken maailman kasvillisuutta on edessä tarkennusalueen ulkopuolella saaden aikaan mitä kummallisimpia mielikuvia, kuten vaikka sinirintamaisen rintavyön aiheen tai vaalean nokantyven. Kokonaan mustat siipisulat ja siiven alapeitinhöyhenet sekä pään kuviot rajaavat lajiston oikeastaan nunna-/kyproksentaskuun. Hyvin tumma yläselkä ja voimakas silmäkulmanjuova puoltavat jälkimmäistä, eli kuvassa lepattaa kyproksentasku (Oenanthe cypriaca). Sori.


Voittajaksi kruunataan siis hienolla tuloksella 19/20 pistettä Hannu Huhtinen. Hyvänä kakkosena pisteillä 18/20 taisteli Markus Lampinen. Onnittelut voittajalle ja kiitos kaikille osallistuneille. Uusi kilpailu aloitellaan heti, kun laatija suoriutuu vuodenvaihteen haasteista...


Tulokset TOP 5:
Hannu Huhtinen  19

Markus Lampinen  18

Heikki Vasamies  17

Andreas Uppstu  16

Tero Toivanen  15


Viimeiselle kierrokselle

Määritykisoissa, joissa vastausaikaa on kuukausi, on erilainen luonne, kuin ns. kuvailtakisoissa. Aikaa on kosolti (kellä on) ja koko nettimaailma käytössä. Haastetta on siis myös laatijataholla, jossa alkaa pelihousu tutista. Viimeisen kierroksen käynnistyessä kärkikaksikko on edelleen täysillä pisteillä mukana.


Kuvan 17 kohdalla allekirjoittanut tunnustaa aliarvioineensa kilpailijat tai sitten vain ei ole itsellä kokemusta noin kovista lajeista :). Kova laji hiukan vaikeasta kuvakulmasta ei näemmä tarkoita silti vaikeaa määrityskuvaa. Kaikki vastanneet olivat määrittäneet poispäin lentävän palleroisen ruokkilinnun oikein, eli mustakurkkumurriksi (Synthliboramphus antiquus). Kunhan määrityksessä pääsee ruokkilintutasolle, loppu on helppoa: muun muassa harmaaseen selkään kontrastoituva musta niska sekä mustaviiruiset kupeet sopivat mustakurkkumurrille.


Kuvan 18
lokki oli sentään vaikeampaa osastoa, ja joka toisessa vastausviestissä oli havaittavissa epävarmuutta. Siitä huolimatta moni oli päätynyt oikeaan lajiin. Oikean lajin lisäksi veikattiin kalalokkia, rengasnokkalokkia ja tiiralokkia.

Kuvakulma ja siipien asento eivät helpota lajimääritystä, sillä laji on pitkä- ja kapeasiipinen sekä suuripäisenä lokkina etupainoinen, mikä ei kovin hyvin kuvasta tule esille. Koska kyseessä on mustan pyrstönkärjen perusteella nuori lintu, siipien alapinnan kuviointi ei sovi vaihtelunkaan nimissä kuin mustapäälokille (Larus ichtyaetus).


Tulokset 1.12.2015:
Hannu Huhtinen  18

Markus Lampinen  18

Andreas Uppstu  16

Heikki Vasamies  16

Tero Toivanen  15

Harri Miettinen  13
Pekka Suhonen  13
Vesa Jouhki  10

Jarkko Santaharju 10


019
Kuva 19.

020
kuva 20.

Huipulla ei edes tuule

Kisan kärki on ruostumatonta terästä. Vaikka päitä putoilee kisasta, huipulla ei horjuta. Laatijalle tulee kohta hiki, kun lähdetään toiseksi viimeiselle kierrokselle.


Kuvan 15 määritys oli ennen kaikkea oivalluskysymys. Arvasin, että määrityksiä tulee varmasti suvusta toiseen. Ehdotettuja lajeja ei kuitenkaan ollut kovin monta; haarapääsky, amerikanpääsky ja hiiripöllö.

Pitkä ja kapea pyrstö, jonka reunasulat näyttäisivät valkoisilta, johdattaa lepinkäisiin. Huonolaatuisen kuvan valotus on mitä on, ja voin kuvitella, että katsojan on vaikea luottaa mihinkään värisävyyyn, minkä silmä näkee. Kuitenkin, kun kuvan hahmottaa oikein, pitkän, valkeareunaisen pyrstön lisäksi linnulla on valkea vatsa, harmaa päälaki ja musta, leveä naamari. Langalle laskeutuu näillä tuntomerkeillä mustaotsalepinkäinen (Lanius minor).


Kuvan 16
akaasian oksalla nillittävä hysy oli useimmilla hyvin hanskassa. Oikean lajin lisäksi ehdotettiin silkkikerttusta, isopurppuramedestäjää, saharantimalia ja punarintaa. Tasaruskea yläpuoli, vaaleahkot kupeet, pitkä ja pyöristynyt pyrstö (keskimmäiset pyrstösulat ovat uloimpia pidemmät), lyhyt käsisiiven ulottuma, harmaat koivet ja varpaat sekä pitkälle käphien taakse ulottuva uloin käsisulka sopivat hyvin kapverdenkerttuselle (Acrocephalus brevipennis).


Tulokset 1.11.2015:
Hannu Huhtinen  16

Markus Lampinen  16

Andreas Uppstu  15

Heikki Vasamies  14

Tero Toivanen  13

Harri Miettinen  11

Jarkko Santaharju  10

Pekka Suhonen  11

Sebastian Andrejeff 9

Vesa Jouhki  9

Kalle Rainio  9

Janne Riihimäki  9

Tuomas Syrjä  8

Eino Hiekkanen  7


017
Kuva 17.

018
Kuva 18.

Kisaamisen meininkiä

Kisassa alkaa olla dramatiikkaa, mutta terävin kärki ei hevillä katkea. Tämänkertaiset kuvat aiheuttivat määrityksissä melkoisen paljon hajontaa suvusta toiseen.


Kuva 13 oli useimmilla hallinnassa, mutta yllättäviinkin lajiryhmiin silti eksyttiin. Pitkäpyrstöisen oloinen oksalla steppaileva pikkulintu määritettiin pensaskertuksi (2), kanarianpeipoksi, punapää- punapyrstö- ja siperianlepinkäiseksi sekä harmaakultarinnaksi. Siiven kuviointi ja paksut, pitkälle ulottuvat valkeat pyrstön alapeitinhöyhenet johdattavat oikeille jäljille. Kuvassa kikkailee harmaasieppo (Muscicapa striata). Ruskosieposta sen erottaa ruskea sävy siipisulkien ja isojen peitinhöyhenten reunuksissa sekä kupeilla.


Kuvassa 14
oli hajontaa paljon vähemmän. Suurin osa oli päässyt määrityksessä sirkkuihin, jolta puuttuu tertiaalien sirkkupykälä. Kuvasta ehdotettiin harmaasirkkua (4), kivikkosirkkua ja rämesirkkua, mutta tulipa yksi kiuruvastauskin. Nuori sirkku, jolla ei ole aiemmin mainittuja sirkkupykäliä tertiaaleissa ja jolla on punertavanruskea yläperä, valkoiset siipisulkien reunat, kaksi selvää siipijuovaa, valkoiset keskimmäisten peitinhöyhenten kärjet ja kermanväriset isojen peitinhöyhenten kärjet ei voi olla muu kuin vuorisirkku (Emberiza cia).


Tulokset 1.10.2015:
Hannu Huhtinen  14

Markus Lampinen  14

Andreas Uppstu  13

Heikki Vasamies  13

Tero Toivanen  11

Petri Ahti  10

Harri Miettinen  10

Jarkko Santaharju  10

Pekka Suhonen  10

Sebastian Andrejeff 9

Vesa Jouhki  9

Kalle Rainio  9

Janne Riihimäki  9

Tuomas Syrjä  8

Eino Hiekkanen  7

Arto Keskinen  7

Jari Miettinen  5


015
Kuva 15.

016
Kuva 16.

Taito jyllää, vaikka kärki murenee

Monessa vastausviestissä oli havaittavissa epätoivoa - täysillä pisteillä on mukana menossa enää kaksi kisaajaa.


Kuva 11
oli tähän asti ehkäpä vaikein kuva, sillä koskaan aiemmin ei ole kilpailuun tullut tyhjiä vastauksia. Nyt niitä oli kaksi. Lisäksi ehdotettiin useita lapintiaisia, kaksi kirjosieppoa, pussitiainen, pyrstötiainen, sinipyrstö sekä kanariantasku. Linnulla on tasaleveät, valkoiset reunat isoissa peitinhöhenissä sekä valkoreunaiset siipisulat = siipipaneeli. Oikean siiven uloin käsisulka on varpuslinnuksi hyvin pitkä, sulkien pääosan lajiryhmistä pois. (Myös sinipyrstöllä 1. käsisulka on pitkä). Uloimpien käsisulkien kovertumat sijaitsevat hyvin kaukana sulkien kärjistä. Edellä mainittujen lisäksi aikalailla valkoreunaiset isot peitinhöyhenet ja selän harmaa värisävy sopivat erinomaisesti balkanintiaiselle (Poecile lugubris). Lapintiaisella mm. selän väri olisi selvästi lämpimämmän ruskea kuluneessakin puvussa. (Kisakuvan julkaisemisen jälkeen balkanintiaisesta splitattiin kaksi lajia, ja “kaspiantiaisella” (Poecile hyrcanus) on kirjallisuuden mukaan ilmeisesti ainakin hieman tummempi selkäpuoli… asialla ei tässä yhteydessä ole merkitystä, kun kukaan ei ko. splittiä ehdottanut.)


Kuvassa 12 oltiin hyvin jäljillä, eli amerikkalaisissa warblereissa - vaikka tyhjiä vastauksia oli tässäkin kuvassa. Ehdotuksia tuli seetrikerttulista, tiaiskerttulista ja latvuskerttulista, sekä kaksi tyhjää. Pyrstön kuviointi sopii useammallekin kerttulilajille, mutta vain tällä lajilla on yksittäinen leveä ja pitkä musta juova kyljellä. Kuten kuvankin linnulla, juova on erityisesti etuosastaan leveä, mutta usein keskeltä kapeampi. Käsisiiven tyvellä - suunnilleen jalkojen kohdalla - on lisäksi tarkkaan syynäten valkoinen laikku, mikä on niin ikään sinikerttulin (Dendroica caerulescens) tuntomerkki. Valkoinen alapuoli ja tummanpunarusehtavat koivet sopivat myös lajille.


Tulokset 1.9.2015:
Hannu Huhtinen  12

Markus Lampinen  12

Tero Toivanen  11

Andreas Uppstu  11

Heikki Vasamies  11

Petri Ahti  10

Pekka Suhonen  10

Harri Miettinen  9

Kalle Rainio  9

Janne Riihimäki  9

Jarkko Santaharju  9

Vesa Jouhki  8

Markus Miettinen  8

Tuomas Syrjä  8

Eino Hiekkanen  7

Arto Keskinen  7

Petri Lampila  7

Sebastian Andrejeff 7

Mikael Nordström  7

Jari Miettinen  5

013
Kuva 13.

014
kuva 14.

Huipulla tuulee

Kuvan 9 määritykset menivät aika lailla, kuten ajattelin; muutama varislintuehdotus tuli (alppivaris 1, alppinaakka 3, korppi 1) sekä yksi ruskosuo- ja yksi niittysuohaukka. Näissä on arvatenkin ajateltu tummia muotoja. Lisäksi kerran ehdotettiin nokihaukkaa. Suurin osa kuitenkin määritti linnun oikein, eli tumman muodon välimerenhaukaksi (Falco eleonorae). Siipikaavio, josta näkee, että uloin käsisulka on hyvin pitkä, sulkee pois varislinnut. Pyrstön pituutta voi olla tästä kulmasta vaikea hahmottaa. Molemmilla alppivarislajeilla on lisäksi punaiset koivet. Suohaukkojen tummien muotojen siipikaavio on niinikään erilainen, ja molemmat lajit ovat siiven ja pyrstön alapinnaltaan enemmän kuvioituja. Nokihaukan taas sulkee pois käsisiipeä tummemmat siiven alapeitinhöyhenet. Nokihaukan mustan sävy on myös sinertävämpi kuin kuvan linnulla.


Kymppikuva oli sitten se vaikeampi. Kuvasta ehdotettiin pikkupensaskerttua (3), pensaskerttua (4), rusorintakerttua (1) ja pikkukultarintaa (1). Lämmin iltavalo korostaa sävyjä, mikä osaltaan lienee vaikuttanut pensaskerttuvaikutelmaan. Jalkojen harmaa väri, (tumman)rusehtavat kupeet, harmaan pään ja ruskean selän välinen kontrasti ja terävärajaisesti mustakeskustaiset tertiaalit lyhyen ulottuman lisäksi sulkevat pois muut ehdotetut Sylviat (pikkupensaskertulla tosin myös lyhyt ulottuma). Eli kyseessä on samettipääkerttu (Sylvia melanocephala).


Tulokset:
Hannu Huhtinen  10

Markus Lampinen  10

Tero Toivanen  10

Heikki Vasamies  10

Petri Ahti  9

Kalle Rainio  9

Pekka Suhonen  9

Andreas Uppstu  9

Vesa Jouhki  8

Harri Miettinen  8

Janne Riihimäki  8

Jarkko Santaharju  8

Arto Keskinen  7

Petri Lampila  7

Markus Miettinen  7

Mikael Nordström  7

Eino Hiekkanen  6

Tuomas Syrjä  6

Sebastian Andrejeff 6

Juhani Karvonen  5
Jari Miettinen  5

011
Kuva 11.

012
Kuva 12.

Vihdoinkin hajontaa kärjessä

Kuva 7 oli tunnistettu useimmissa vastauksissa, mutta yllättävää hajontaa oli veikkauksissa. Oikean vastauksen lisäksi ehdotettiin muutaman kerran vuorihemppoa, pari kertaa pikkukäpylintua sekä kerran harmaasirkkua. Ison oloisen pikkulinnun vaalean kellertävä, viiruinen yläperä, kaksi suht selvää siipijuovaa ja ennen kaikkea teräväkärkiset pyrstösulat sopivat kuitenkin parhaiten heinäturpiaalille (Dolichonyx oryzivorus).


Kuvan 8 heinikkoon laskeutuva otus oli niin ikään hyvin hallussa suurimmalla osalla, vaikkakin veikkauksia saatiin myös mustafrankoliinista, lapinpöllöstä sekä kalkkunasta! :)

Leveät ja lyhyet siivet johdattavat helposti kanalintuihin, poikkiraidalliset siipisulat ja täplikkäät kyynärsiiven yläpeitinhöyhenet ja siipien väritys sopivat oikeastaan vain naarasfasaaniin (Phasianus colchicus) WP:n muiden fasaanien siiven kuviointi on erilainen.


Tulokset:
Petri Ahti  8

Hannu Huhtinen  8

Markus Lampinen  8

Janne Riihimäki  8

Pekka Suhonen  8

Tero Toivanen  8

Heikki Vasamies  8

Arto Keskinen  7

Petri Lampila  7

Harri Miettinen  7

Mikael Nordström  7

Kalle Rainio  7

Jarkko Santaharju  7

Andreas Uppstu  7

Eino Hiekkanen  6

Vesa Jouhki  6

Markus Miettinen  6

Tuomas Syrjä  5

Sebastian Andrejeff 5

Kalle Hiekkanen  4

Juhani Karvonen  5

Jari Miettinen  4

009
Kuva 9.

010
Kuva 10.


Kärjessä ei muutoksia

Täytyy myöntää, että laatijalla meni pikkuisen metsään ajatus siitä, että näissä kuvissa mentäisiin “halpaan”. Toki jotkut menivätkin, mutta muutoksia kärkisijoituksissa ei vielä tapahtunut. Tässä vaiheessa tosin kisan on tarkoituskin olla vielä suht helppo.


Kuvan 5 pyllistelijä ei aiheuttanut päänvaivaa suurimmalle osalle vastaajista. Lyhyt pyrstö ja pitkähkö käsisulkien ulottuma, selkäpuolen höyhenten vaaleat reunat, vihertävänkiiltoiset sävyt ja oranssinruskeareunuksiset isot peitinhöyheten sopivat kesäiselle kottaraiselle (Sturnus vulgaris). Mustakottarainen olisi selvästi vähemmän kuvioitu. Jokunen meni ansaan, ja yllättävimmät vastaukset olivat mustafrankoliini ja nokihaukka, jotka menevät hyvänä esimerkkinä vaikkapa siitä, kuinka koon hahmottaminen on joskus hankalaa.


Kuutoskuvassa olikin vähän enemmän haastetta ja ehdotuksia tuli oikean lisäksi luhtakerttusesta, ja suosituin väärä vastaus oli ruokosirkkalintu. Linnun olemus, väritys ja pyöristynyt pyrstö vievät kuitenkin osastolle viiruttomat Acrot. Pitkähkö(nnäköinen) ulottuma ja kontrastikkaat tertiaalit eivät sovi viitakerttuselle ja lyhyt silmäkulmanjuova pudottaa kenttäkerttusen pois. Luhta- ja rytikerttunen ovat maastossa tunnetusti pahoja määrittää, ja harva tuntomerkki on päällekkäisyyksien vuoksi yksiselitteinen. Hämäävää kuvassa ovat vaaleat käsisulkien kärjet, jotka sopisivat paremmin luhtakerttuselle. Monella oli vastauskommentissaan havaittavissa pientä epävarmuutta luhta- ja rytikerttusen välillä, mutta jengi on osaavaa. Rytikerttusta (Acrocephalus scirpaceus) kuvassa puoltavat silti voimakas silmärengas (verrattuna skj:aan) sekä tummahkon harmaat koivet ja tummat kynnet.


Tulokset tällä hetkellä:
Petri Ahti  6

Hannu Huhtinen  6

Petri Lampila  6

Markus Lampinen  6

Harri Miettinen  6

Mikael Nordström  6

Janne Riihimäki  6

Jarkko Santaharju  6

Pekka Suhonen  6

Tero Toivanen  6

Andreas Uppstu  6

Heikki Vasamies  6

Eino Hiekkanen  5

Vesa Jouhki  5

Arto Keskinen  5

Markus Miettinen  4

Kalle Rainio  5

Tuomas Syrjä  4

Sebastian Andrejeff 4

Kalle Hiekkanen  3

Juhani Karvonen  3

Jari Miettinen  3

007
Kuva 7.

008
Kuva 8.

Helppoa, mutta muutama yllättävä käänne…

Kuvan 3. olivat kaikki tunnistaneet tikaksi ;) . Ja itse asiassa lajivaihtoehtoja ei käytännössä olekaan kuin kaksi. Kupeen viirutus ja alavatsan haaleanpunerva sävy eivät sovi kuin tammi- ja valkoselkätikalle. Tarkkaan katsoen silmän päällä on lyhyt musta juova ja valkoinen höyhenhöttö on valkoselkätikan (Dendrocopos leucotos) “valkoista selkää”. Lisäksi keskimmäisten peitinhöyhenten muodostama valkoinen palkki lienee vain valkoselkätikalla. Neljä vastaajaa innostui ehdottamaan tammitikkaa.


Myös kuva 4. oli hyvin hallinnassa, ja kaikki, jotka määrittivät linnun lokiksi, määrittivät lajin oikein. Lisäksi ehdotettiin pulmus- ja pikkusirriä sekä mustajalka- ja aavikkotylliä. Siipien kuviointi ei lähemmällä tarkastelulla kuitenkaan taida sopia millekään kahlaajalle. Sen sijaan siipien kuviointi, valkeat siivenaluset ja mustat jalat sopivat mainiosti nuorelle mustanmerenlokille (Larus melanocephalus).


Tulokset tällä hetkellä:

Petri Ahti  4

Hannu Huhtinen  4

Arto Keskinen  4

Petri Lampila  4

Markus Lampinen  4

Harri Miettinen  4

Mikael Nordström  4

Janne Riihimäki  4

Jarkko Santaharju  4

Pekka Suhonen  4

Tero Toivanen  4

Andreas Uppstu  4

Heikki Vasamies  4

Eino Hiekkanen  3

Vesa Jouhki  3

Markus Miettinen  3

Kalle Rainio  3

Tuomas Syrjä  3

Sebastian Andrejeff 2

Kalle Hiekkanen  2

Juhani Karvonen  2

Jari Miettinen  2

Teemu Fors  1

Tomi Kaijanen  1

Paavo Sallinen  1


005
Kuva 5.

006
Kuva 6.

Hajontaa jo ensimmäisellä kierroksella

Määrityskisa 2015 lähti railakkaasti käyntiin. Laatijan helpoiksi kuvittelemat kuvat eivät sitten olleetkaan ihan niin helppoja, joten hajontaa saatiin heti ekalla kierroksella. Ensimmäisen kuvan pääsky aiheutti kummasti päänvaivaa ja arvelen sen johtuneen linnun rinnan poikkivyöstä. Kuvasta ehdotettiin oikean lajin lisäksi niin törmä-, kelo- kuin amerikanpääskyäkin. Pyrstön alapeitinhöyhenten tummat täplät ja kellertävä alanokan tyvi eivät kuitenkaan sovi muille lajeille kuin nuorelle räystäspääskylle (Delichon urbicum). Törmäpääskyn rintavyö olisi leveämpi ja eri muotoinen ja värisävy lämpimämmän ruskea. Kelopääskylle taas pyaphien kuviointi ei sopisi. Nuorella räystäspääskyllä on (joskus) selvä rintavyö.


Kakkoskuvan kotka oli enimmäkseen oikein määritetty, mutta muutama pikkukotka ja sääksi saatiin vastaukseksi oikean lajin ohessa. Hiukan hankalasti laskettavat kuusi harittajaa, tiheään poikkijuovainen pyrstö sekä vahvat, pitkät ja höyhenpeitteiset koivet riittävät määrittämään linnun vuorikotkaksi (Aquila / Hieraeetus fasciatus).


Tulokset tällä hetkellä:

(Tässä julkaistu kaikki vähintään yhden pisteen saaneet; pisteettömät, älkää lannistuko, tämä oli vasta eka kierros)

Petri Ahti  2

Kalle Hiekkanen  2

Hannu Huhtinen  2

Vesa Jouhki  2

Arto Keskinen  2

Petri Lampila  2

Markus Lampinen  2

Harri Miettinen  2

Mikael Nordström  2

Janne Riihimäki  2

Jarkko Santaharju  2

Pekka Suhonen  2

Tero Toivanen  2

Andreas Uppstu  2

Heikki Vasamies  2

Teemu Fors  1

Eino Hiekkanen  1

Petteri Hytönen  1

Tomi Kaijanen  1

Juhani Karvonen  1

Jari Miettinen  1

Markus Miettinen  1

Kalle Rainio  1

Paavo Sallinen  1

Tuomas Syrjä  1



003
Kuva 3.

004
Kuva 4.

001
Kuva 1

002
Kuva 2

Tulosta sivu