Kirjaudu Pinnariin



Jos et ole aiemmin kirjautunut Pinnariin, sinun pitää ensin rekisteröityä. Pinnarin käyttäjiksi voivat rekisteröityä vain Bongariliiton jäsenet. Jos kuulut Lintutiedotukseen, kirjoita rekisteröitymislomakkeelle sama käyttäjätunnus.


kontiki_banneri_puola

FennicaBongariliittover2

,
©

Määrityskisa 2016



Kilpailun säännöt

Kilpailu alkaa vuoden alusta 2016 ja päättyy joulukuun viimeinen päivä 2016. Kierroksia on kaksitoista. Joka kuukausi on määritettävänä kaksi kuvaa, ja kuvat vaihtuvat aina jokaisen kuun alussa.

Kilpailuun saavat osallistua Bongariliiton jäsenet poislukien päätoimittaja, kuvaajat ja määritysasiantuntija.

Kuvien lajit on tavattu WP:n alueella pinnakelpoisesti. Kilpailussa on vain ns. reilun kaupan kuvia, eli untuvikot, risteymät ja värimuunnokset on jätetty pois. Jos kuvassa on useampi lintuyksilö, ne ovat samaa lajia, ellei erikseen mainita. Vastaukseksi riittää oikea laji (alalajia, sukupuolta tai ikää ei tarvitse määrittää tai mainita - toki saa, jos haluaa).

Jokaisesta oikeasta vastauksesta saa yhden pisteen, väärästä tai tyhjästä vastauksesta nolla.

Vastauksia voi lähettää vain yhden per kilpailija, ja ensimmäiseksi tullut vastaus hyväksytään.

Tuomareina toimivat päätoimittaja ja määritysasiantuntija, ja mahdollisia valituksia ei noteerata.

Kilpailun voittaja, eli eniten pisteitä kerännyt saa palkinnon. Mikäli kilpailu päättyy tasapisteisiin, voittaja ratkaistaan arvonnalla.

Palkintona on yksi paikka KonTiki Toursin Keski-Thaimaan lintumatkalle 24.2.–5.3.2017.


Vastaukset tulee lähettää sähköpostitse osoitteeseen petri.kuhno@phnet.fi aina kunkin kuun viimeiseen päivään mennessä. Sähköpostiviestin aiheeksi Määrityskilpailu.


Tiukka taisto ratkesi viime metreillä

Kisan kärkikaksikko pysyi sitkeästi huipulla viimeiselle kierrokselle saakka. Ratkaiseva kuva, 23, oli lopulta pyrstöpuoltaan esittelevä tuttu metsälintu, joka meni joiltakin vastaajilta sinne metsään. Kuvasta veikattiin hömötiaista, lapintiaista, kallionakkelia ja saharantimalia sekä yksi tyhjä vastaus. Oikeita vastauksia saatiin vain kolme.
Linnun muoto, kuviottomat alapeitinhöyhenet, tummanharmaat koivet, juuri oikeansävyinen ruskea vatsapuoli ja ruskea selkä sekä kuviottomat siivet sopivat hyvin töyhtötiaiselle (Lophophanes cristatus). Hömö- ja lapintiaisella näkyisi selvemmin kyynärsiiven paneeli ja etenkin hömppä olisi harmaamman sävyinen. Nakkeleilla taas olisi ainakin lyhyempi pyrstö. Värisävyt voisivat sopia saharantimaliinkin, mutta sen pyrstö olisi varmasti pidemmän näköinen. 


Kuvasta 24 veikattiin useampaakin amerikkalaista warbleria, ääniä saivat keltaperäkerttuli ja keltarintakerttuli sekä lisäksi amerikankirjorastas ja siperianrastas. Hyvin tumma, mustanruskea viiruton selkäpuoli, voimakkaat viirut kupeilla, pyrstön alapuolen ja alapeitinhöyhenten väritys ja jalkojen punertava väri sopivat kiistatta rantakerttulille (Seiurus noveboracensis) (purokerttuli voitaneen poissulkea pyrstön alapeitinhöyhenten mustien tyvien perusteella?, mutta laji on vasta WP:n lajilistalta poistunut, joten se ei ole oleellista).

Vuoden 2016 määrityskilvan voittajaksi selviytyi siis Markus Lampinen. Onnittelut hienosta suorituksesta.

Kiitos kaikille osallistujille, tänä vuonna jatketaan uudella määrityskisalla, jonka ajankohdasta ilmoitetaan lähiaikoina.


TULOKSET:


Markus Lampinen 23

Hannu Huhtinen 22

Markus Miettinen 20

Andreas Uppstu 20
Tero Toivanen 18

Heikki Vasamies 18

Vesa Jouhki 14

Sami Tuomela 12

Jari Miettinen 12


2316
Kuva 23.

2416
Kuva 24.

Kämmenet hikoaa

Jännäksi menee tämä kisa. Kolmen kärki on ollut jäätävän kova viimeiset kierrokset, eikä mikään ole sitä saanut horjumaan. Nyt kuitenkin huipulla heilahti, kun peliin otettiin lokkikortti. Lokkikuvilla, ja etenkin tällaisilla laskelmoiduilla lokkikuvilla saa aina ystäviä (sarkasmia, toim. huom.) :)

Kuvan 21 "lankaan" meni moni. Äkkiä katsoen tuo siipiään levittelevä lokki näyttää rengasnokkalokilta. Mm. kolmen sisimmän käsisulan kärjet ja ala- ja yläperän runsas kuviointi, kuten myös kupeiden tumma suttuisuus ja miksei myös nokan värityskin sopivat paremmin rengasnokkalokille kuin meikäläiselle kalalokille. Lintu vaikuttaa myös melko vaalealta, esim. isojen peitinhöyhenten osalta. Kalalokilla on kuitenkin itäinen alalaji kamtschatschensis, jonka tuntomerkit ovat osittain delawarensiksen ja canuksen väliltä. Viisi vastaajaa ehdotti rengasnokkalokkia, loput päätyivät kalalokkiin. Kuvassa verryttelee kalalokki (Larus canus kamtschatschensis).


Kuvassa 22 sukiva sirri sai vähemmän härdelliä aikaiseksi, kuin kuvittelin. Epävarmuutta oli silti aistittavissa vastauksissa, ja epäilipä eräs vastaaja kompaakin, vaikkei sitten olisi kuitenkaan kannattanut...

Valkoperäsirriä ja tundrasirriä ehdotettiin kumpaakin kerran, muut vastasivat oikein. Pikku- ja rusokaulasirriä ei veikannut kukaan. Mustat jalat, lyhyt nokka, buffit hartiahöyhenten reunukset, alimpien hartiahöyhenten ankkurikuviot sekä hailakan väriset tertiaalien reunukset sopivat  sirreistä parhaiten kanadansirrille (Calidris pusilla).


Viimeinen kierros 2016 lähtee nyt, ja laatijalla hikoavat kämmenet. Todella vaikea paikka valita peliin kaksi kuvaa, joiden pitäisi ratkaista kisa. Kärjessä jyllää kova määritystaito, joten ei auta kuin katsoa miten käy!


TILANNE 1.12.2016:


Hannu Huhtinen 21

Markus Lampinen 21

Markus Miettinen 20

Andreas Uppstu 19
Tero Toivanen 17

Heikki Vasamies 17

Vesa Jouhki 14

Sami Tuomela 12

Jari Miettinen 11

Timo Lintula 7

Kristiina Järvenpää 6

2116
Kuva 21.

2216
Kuva 22.

Kärkikolmikko on sitkeää tekoa

Terävimmässä kärjessä ei tapahtunut muutoksia, vaikka muuten hajontaa oli jonkin verran. Kuva 19 oli kömpelöhkö yritys saada edes joku menemään halpaan, mutta pää kainalossa sukiva merihanhi (Anser anser) oli hyvin tunnistettu. Lisäksi ehdotettiin metsähanhea. Vähäinen määrä mustaa pyrstössä (näkyy, kun osaa hahmottaa) sekä pään ja kaulan harmaa väri ja yläperän vaaleanharmaa sävy sopivat merihanhelle.


Kuvan 20 sukeltava vesiäinen sitä vastoin aiheutti paljonkin hämminkiä ja ehdotuksia sateli useammastakin suvusta. Ääniä saivat lapasotka, pikkulapasotka, virta-alli, amerikanjääkuikka, kaakkuri, härkälintu sekä harjakoskelo.

Pikkuisen pilkistävä "siipipeili", eli valkoinen kuvio kyynärsulissa sulkee pois jo monta lajia. Linnulla on myös harmaat jalat ja suht' pitkä pyrstö. Pitkältä vaikuttava ulottuma, kuten myös samansävyinen selkä kuin kyljet ja kupeet, sekä kylmänharmaanruskea sävy kupeissa yhdistettynä punertavanruskeaan alueeseen kyljessä sopivat huonosti sotkille. Tällaisilla eväillä eräät ovat onnistuneet määrittämään pulikoitsijan uiveloksi (Mergellus albellus).


Toiseksi viimeiselle kierrokselle lähdetään laatijan puolesta kylmä hiki niskassa. Kärjen murtamiseen tarvitaan nyt muutakin kuin Euroopan Lintuoppaan oppeja ja sisiksen määritystaitoa ;)


Tilanne 1.11.2016

(kaikki vähintään 5 pistettä keränneet)

Hannu Huhtinen 19

Markus Lampinen 19

Markus Miettinen 19

Andreas Uppstu 17

Heikki Vasamies 16

Tero Toivanen 15

Vesa Jouhki 13

Tuomas Syrjä 11

Paul Boijer 10

Sami Tuomela 11

Jari Miettinen 10

Timo Lintula 7

Kristiina Järvenpää 6

1916
Kuva 19.

2016
Kuva 20.

Jännäksi menee…

Kuva 17 aiheutti odotettua hämmennystä vastaajissa. Määrityksen avaimet olivat ennen kaikkea oivalluksessa. Miten päin lintu on ja mitä se tekee? Vedessä pulikoiva lintu oli määritetty oikean vastauksen lisäksi lunniksi, merilokiksi ja telkäksi. Kun kuvan linnun hahmottaa oikein, tajuaa, että lintu on pyrstö vasemmalle päin ja pää oikealle. Tällöin veden alta pilkistävä oranssi hommeli on nokka. Linnulla on musta selkä ja siipi, valkea kylki ja musta rinta ja peräpäässä näkyy valkeaa yläperää. Nokan voi mieltää ohueksi ja jopa pitkäksi, jolloin kyseessä on kylpevä meriharakka (Haematopus ostralegus).


Kuva 18 jakoi näkemyksiä seuraavasti: kirjokerttu, idänorfeuskerttu, oliivikultarinta, sinitiainen, pikkuvarpunen ja korsikannakkeli. Huomio kiinnittyy alapeitinhöyhenten kuviointiin. Korsikannakkelilla on vastaavaa vipellystä alaperässään, mutta sen pyrstö olisi selvästi lyhyempi. Joillakin Sylvioilla on kuviointia alapeitinhöyhenissä, mutta idänorfeuskertulla ja kirjokertulla se olisi erilaista. Selkä- ja vatsapuolen sopivanharmaa yleisväritys, pyrstösulkien väritys sekä valkeiden pyrstönreunojen puuttuminen kuten myös siipisulkien kovertumat sopivat mainiosti mustapääkertulle (Sylvia atricapilla).



Tilanne 1.10.2016

(kaikki vähintään 5 pistettä keränneet)

Hannu Huhtinen 17

Markus Lampinen 17

Markus Miettinen 17

Andreas Uppstu 16

Heikki Vasamies 15

Tero Toivanen 14

Vesa Jouhki 12

Tuomas Syrjä 11

Paul Boijer 10

Sami Tuomela 11

Jari Miettinen 9

Jarkko Santaharju 9

Sebastian Andrejeff 7

Harri Hongisto 6

Timo Lintula 6

Janne Riihimäki 6

Kristiina Järvenpää 5


1716
Kuva 17.

1816
Kuva 18.

Paha setti, muttei tarpeeksi paha

Kuva 15 aiheuttaa laatijassa jopa hiukan huonoa omatuntoa. Maastossa noilla tuntomerkeillä ei pinnakelpoista havista varmaan saisi, mutta määrityskisoissa on viidakon lait. Sori siitä, kuten paremmissa piireissä sanotaan... Joka tapauksessa moni oli linnun tunnistanut. Jos määrityksessä pääsi Phylloscopuksiin, oli jo pitkällä. Vastauskirjo oli melkoisen laaja: lapinuunilintu, iberiantiltaltti, amurinuunilintu, mustapääkerttu, idänpiivi, etelänsatakieli sekä varpunen.

Likaisenvalkoinen kuvioton alapuoli, lovipäinen pyrstö ja melko pitkä käsisiiven ulottuma sekä aavistus kellertävää alaperässä. Lisäksi lyhyet pyrstön alapeitinhöyhenet ja sopivan vaaleat koivet mahdollistavat määrityksen pajulinnuksi (Phylloscopus trochilus). Lapinuunilinnulla olisi harmaampi ja tummempia alapuoli ja vielä pidempi siipi. Iberiantiltaltti lienee ainakin keskimäärin keltaisempi ja tummempikoipinen. Etelänsatakielellä ei ole lovipäistä pyrstöä eikä vatsapuoli ole tasaisen vaalea.


Kuvan 16 kohdalla lähes kaikki olivat papukaijaosastolla. Veikkauksia tuli oikean lajin lisäksi viktoriankaijasesta, munkkiaratista sekä nokkavarpusesta.

Yhdistelmä pitkä, pyöristynyt pyrstö, joka alta musta ja siipisulkien sinertävät reunukset kera vihreän alaperän sopivat WP:llä pinnakelpoisesti tavattavista vihreistä kaijoista ainoastaan huppuaratille (Aratinga nenday).



Tilanne 1.9.2016

(kaikki vähintään 4 pistettä keränneet)

Markus Miettinen 16

Hannu Huhtinen 15

Markus Lampinen 15

Tero Toivanen 14

Andreas Uppstu 14

Heikki Vasamies 14

Vesa Jouhki 12

Tuomas Syrjä 11

Paul Boijer 10

Sami Tuomela 11

Jarkko Santaharju 9

Jari Miettinen 8

Sebastian Andrejeff 7

Harri Hongisto 6

Timo Lintula 6

Janne Riihimäki 6

Kristiina Järvenpää 5

Kari Haataja 4


1516
kuva 15.

1616
kuva 16.

Yllättäviä käänteitä

Kuva 13 osoittautui odotetusti pahaksi määrityskuvaksi. Rannalla piipertävä sirri aiheutti hämmennystä vastaajissa ja horjautti kärjen pistetilannetta. Kuvasta ehdotettiin neljää lajia sirrejä: pikku-, kanadan-, valkoperä- ja tundrasirri. Linnulla on juv-hartiahöyhenissä suhteellisen punaruskeat reunukset ja niissä mustat keskustat sekä pitkänoloiset koivet, joissa ei ole räpylää, vaikka äkkiä katsoen sellaisen voisi sinne kuvitella. Lisäksi suoraan edestäpäin -kuvakulma saa nokan näyttämään varsinkin tyvestään hämäävän paksulta. Nokka on kuitenkin suht' ohut. Muun muassa nämä tuntomerkit auttavat poissulkemaan ennen kaikkea kanadan- (ja ainakin pitkät jalat rusokaulasirrinkin), joten kuvan lintu on pikkusirri (Calidris minuta).


Kuva 14 oli yllättävänkin (?) hyvin tunnistettu ja oikean vastauksen lisäksi ehdotettiin korpirastasta, indigokardinaalia, punakottaraista ja punarintaa (yksi jokaista). Tyypillinen siiven kuviointi ja muoto auttavat rastaansukuisiin ja Catharus-sukuun, punaruskea yläpuoli, tertiaalien ja isojen peitinhöyhenten kellertävät kärkitäplät ja valkoinen vatsapuoli naulaavat lajiksi viitarastaan (Catharus fuscescens).


Tilanne 1.8.2016

(kaikki vähintään 4 pistettä keränneet)

Markus Miettinen 14

Hannu Huhtinen 13

Markus Lampinen 13

Tero Toivanen 13

Andreas Uppstu 13

Heikki Vasamies 13

Vesa Jouhki 11

Tuomas Syrjä 11

Paul Boijer 10

Sami Tuomela 10

Jarkko Santaharju 9

Jari Miettinen 8

Sebastian Andrejeff 7

Harri Hongisto 6

Timo Lintula 6

Janne Riihimäki 6

Kristiina Järvenpää 5

Kari Haataja 4


1316
Kuva 13.

1416
Kuva 14.

Kesäkuun kierros ei muuttanut kärjen tilannetta

Kuva 11 oli tunnettu suht hyvin. Oikean vastauksen lisäksi tarjottiin kaspiankerttua ja pensaskerttua kahdesti sekä atlaskerttua kerran. Myös eräs oikein vastannut kertoi arponeensa deserticolan ja lopullisen vastauksensa välillä. Pikkuisen pilkistävät isot peitinhöyhenet vaikuttaisivat punaruskeilta. Sen lisäksi yhdistelmä valkea kurkku, hyvin vaalean punertavankellertävät koivet, silmärengas, pienennäköinen nokka ja haalean beige vatsapuoli sopivat nuorelle pikkupensaskertulle (Sylvia conspicillata).


Kuva 12 sai aikaan yllättävää hajontaa vastauksissa. Aasiankiurun ja kivikkotöyhtökiurun lisäksi ehdotettiin paksujalkaa ja suokukkoa. Selän kuviointi saattaa viedä ajatukset paksujalkaan ja lyhyt ulottuma löytyy myös suokukolta. Yleisväritys ja kuviointi sekä tertiaalit ja ulottuma sopivat kuitenkin paremmin kiurulajeille. Roteva olemus, kylmän harmaanruskea väritys, tertiaalit ja ohuet, teräväpiirtoiset selkäpuolen viirut paljastavat linnun jommaksi kummaksi töyhtökiuruksi. Kivikkotöyhtökiuru olisi karkeammin kuvioitu ja ehkäpä kontrastikkaampi ja pyrstön yläpeitinhöyhenissä pitäisi erottua edes aavistus punaruskeaa sävyä. Näillä eväillä lintu on määritettävissä töyhtökiuruksi (Galerida cristata).


Tilanne 1.7.2016

(kaikki vähintään 4 pistettä keränneet)

Hannu Huhtinen 12

Markus Lampinen 12

Markus Miettinen 12

Tero Toivanen 11

Andreas Uppstu 11

Heikki Vasamies 11

Paul Boijer 10

Vesa Jouhki 9

Jarkko Santaharju 9

Tuomas Syrjä 9

Sami Tuomela 8

Sebastian Andrejeff 7

Jari Miettinen 7

Harri Hongisto 6

Timo Lintula 6

Janne Riihimäki 6

Kari Haataja 4

Kristiina Järvenpää 4


1116
Kuva 11.

1216
Kuva 12.


Huipulla tuulee jo

Toukokuun kuvapari horjutti kärkiporukan pistetilannetta! Molempien kuvien määrityksissä oli hajontaa, ja täydellä kymmenellä pisteellä jatkaa nyt vain kolme vastaajaa. Kuvasta 9 veikattiin harmaasieppoa, kivitaskua, rusotaskua, arotaskua ja pensastaskua. Suurin osa vastaajista oli siis taskuissa. Kylmän harmaanruskea yleisväri, harmahtava rintavyö sekä heikosti erottuvat selkäpuolen suomukuviot ja siiven keskimmäisten peitinhöyhenten kuviointi sopivat erinomaisesti nuorelle nunnataskulle (Oenanthe pleschanka).


Kuva 10 oli haasteellinen. Kuvioton hysy aiheutti seuraavanlaista hajontaa: Viitakerttusta veikattiin neljästi, luhtakerttusta kahdesti. Muita vastauksia edustivat rytikerttunen, paksunokkakerttunen, pikkukultarinta sekä ruoko- ja viitasirkkalintu. Suurin osa vastaajista oivalsi kuitenkin hankalasta kuvasta sen oikean lajin. Aikainen syysaamun aurinko antaa linnulle hiukan lämpimämmän sävyn, kuin "lintukirjassa". Kuvioton puku, silmärengas, vaaleat jalat ja aavistus harmaata korvanpeitinhöyhenten takana sopivat parhaiten lehtokertulle (Sylvia borin).


Tilanne 1.6.2016

(kaikki vähintään 3 pistettä keränneet)

Hannu Huhtinen 10

Markus Lampinen 10

Markus Miettinen 10

Jarkko Santaharju 9

Tero Toivanen 9

Andreas Uppstu 9

Heikki Vasamies 9

Paul Boijer 8

Vesa Jouhki 8

Sebastian Andrejeff 7

Petteri Hytönen 7

Tuomas Syrjä 7

Sami Tuomela 7

Harri Hongisto 6

Timo Lintula 6

Jari Miettinen 6

Janne Riihimäki 6

Kari Haataja 4

Kristiina Järvenpää 4

Janne Koskinen 3

0916
Kuva 9.

1016
Kuva 10.


Kisan ensimmäinen kolmannes taputeltu

Huhtikuun kuvissa oli pientä hajontaa havaittavissa. Seiskakuvan lintu hämäsi vain paria vastaajaa ja oikean lajin lisäksi vastattiin tyhjää sekä mustatiiraa. Sinertävänharmaat siivet, mustat siiven yläpeitinhöyhenet ja lyhyt vaalea pyrstö sopivat mainiosti vain liitohaukalle (Elanus caerulaeus).


Kuvan 8 pikkulintu oli selvästi vaikeampi. Suosituin väärä vastaus oli sinipyrstö (3), lisäksi ehdotettiin kirjosieppoa, arotaskua ja pussitiaista. Reunimmaisten pyrstösulkien valkeat tyvet, valkea vatsa sekä juuri ja juuri näkyvä oranssi sävy rinnassa ovat kuitenkin pikkusiepon (Ficedula parva) tuntomerkkejä. Sinipyrstöllä ei näkyisi valkeaa pyrstönreunoissa ja kyljet olisivat laajasti oranssinsävyiset.



Tilanne 1.5.2016

(kaikki vähintään 2 pistettä saaneet)

Hannu Huhtinen 8

Markus Lampinen 8

Markus Miettinen 8

Jarkko Santaharju 8

Andreas Uppstu 8

Petteri Hytönen 7

Vesa Jouhki 7

Tero Toivanen 7

Heikki Vasamies 7

Paul Boijer 6

Janne Riihimäki 6

Tuomas Syrjä 6

Sami Tuomela 6

Sebastian Andrejeff 5

Harri Hongisto 5

Timo Lintula 5

Jari Miettinen 5

Kari Haataja 4

Kristiina Järvenpää 4
Janne Koskinen 3

Kalle Hiekkanen 2

Pekka Suhonen 2

Neljännelle kierrokselle

Maaliskuu oli helppo; olinko jopa havaitsevinani turhautumista kärlkipään osaajissa ;) ... Katsotaanpa, miten tällä kierroksella käy.

Kuva 5 oli määritetty yhtä lukuunottamatta Oenanthe-taskuksi. Ääniä saivat myös huppu- ja valkoselkätasku, sekä yhden veikkauksen verran nokisiipilokki. Pyrstön kuvio ja mustat siivet johdattavat osastolle nunna- ja rusotasku. Kuvan kaltainen pyrstön kuviointi, jossa siis paljon valkoista yhdistettynä valkoiseen selkään ei oikein sovi muille lajeille kuin rusotaskulle (Oenanthe hispanica).

Kuvan 6 voimakaskuvioinen peippolintu oli sekin helppo. Musta rinta ja voimakkaasti levein viiruin kuvioidut kupeet sopivat erinomaisesti kultahempolle (Serinus pusillus). Oikean vastauksen lisäksi ehdotettiin viirukutojaa.

Tilanne 1.4.2016

(kaikki vähintään 2 pistettä saaneet)

Hannu Huhtinen 6

Petteri Hytönen 6

Markus Lampinen 6

Markus Miettinen 6

Jarkko Santaharju 6

Andreas Uppstu 6

Sebastian Andrejeff 5

Vesa Jouhki 5

Tero Toivanen 5

Heikki Vasamies 5

Paul Boijer 4

Kari Haataja 4
Harri Hongisto 4
Jari Miettinen 4
Janne Riihimäki 4

Tuomas Syrjä 4

Sami Tuomela 4

Kristiina Järvenpää 3
Timo Lintula 3

Kalle Hiekkanen 2

Janne Koskinen 2

Pekka Suhonen 2

0716
Kuva 7.

0816
Kuva 8.

Helppouden sietämätön keveys

Tässä vaiheessa kisaa on vielä turvallista kokeilla kuvia, joista voisi kuvitella että edes joku menisi lankaan. Nyt ei kuitenkaan niin käynyt, koska kisaajat ovat kovaa tasoa :)

Kuva 3 ei hämännyt ketään, eli kivellä seisova päätön vesipääsky (Phalaropus lobatus) oli kaikilla hallussa.

Kuvan 4 haavassa venyttelevä iso petolintu sen sijaan jakoi vastaajia kahteen leiriin. Pikkukotka- ja Pernis-veikkaajiin. Näistä kahdesta pyrstön kuvionti - paljon kapeita vaaleita poikkijuovia, leveä tumma subterminaalijuova ja tumma juova pyrstön tyvellä - sopii nuorelle mehiläishaukalle (Pernis apivorus). Myös siipikaavio, mikäli sen kuvasta hahmottaa, sopii paremmin mehiläishaukalle kuin pikkukotkalle - tai vaikkapa idänmehiläishaukalle.

Tilanne 1.3.2016

(kaikki vähintään 2 pistettä saaneet)

Hannu Huhtinen 4

Petteri Hytönen 4

Markus Lampinen 4

Markus Miettinen 4

Jarkko Santaharju 4

Andreas Uppstu 4

Sebastian Andrejeff 3

Harri Hongisto 3

Vesa Jouhki 3

Tero Toivanen 3

Heikki Vasamies 3

Paul Boijer 2

Kari Haataja 2

Kalle Hiekkanen 2

Kristiina Järvenpää 2

Timo Lintula 2
Jari Miettinen 2

Janne Riihimäki 2

Pekka Suhonen 2

Tuomas Syrjä 2

Sami Tuomela 2



0516
Kuva 5.

0616
Kuva 6.

0316
Kuva 3.

0416
Kuva 4.

Eka kierros takana

Jahas... Omille kuville on tietyllä tavalla sokea, sillä vastauskirjosta päätellen ensimmäinen kierros ei ollutkaan niin helppo, kuin sen piti. Molemmissa kuvissa oli monilla vaikeuksia ja täyttä kahden pisteen riviä ei saanut kuin 6 vastaajaa. Kilpailua täytynee hiukan helpontaa näin alussa :) Mukavaa oli, että kisaan saatiin nyt ihan uusia nimiä!


Kuvan 1.
sorsalintu määritettiin enimmäkseen oikein, mutta ääniä sai sinisorsa (6), tavi (6), heinätavi (2) ja lapasorsa (1). Puvun yleinen kuviointi, leveät ruskeat reunukset selkäpuolen höyhenissä, tummat tertiaalit ja valkeahko kurkku sopivat kuitenkin parhaiten harmaasorsanaaraalle (Anas strepera).


Kuvassa 2. pällistelee kahlaaja, joka oli aika hyvin tunnettu, mutta vääriäkin veikkauksia saatiin. Kuvakulma suoraan edestäpäin ja se, että linnun alapuoli on kiven takana piilossa vaikeutti määrittämistä. Oikean vastauksen lisäksi ehdotettiin liroa (9), lampivikloa (7), valkovikloa (2), metsävikloa (1) sekä sirreistä iso-, siperian- ja kanadansirriä yksi kutakin.

Mittasuhteet ja muoto sopivat Tringa-sukuun. Lintu on talvipukuun vaihtava nuori yksilö. Pään kuviot ja hyvin vaalea pohjaväri sekä heikko, ohut viirutus eivät sovi lirolle, selkäpuolen kuviointi ei millään sovi lampiviklolle ja nokka on liian ohut ja suora muille kuin lampi- ja keltajalkaviklolle. Kuvassa luuraa siis keltajalkaviklo (Tringa flavipes).


Tilanne 1.2.2016

(kaikki vähintään 1 pistettä saaneet; pisteittä jääneet, ei kannata lannistua, vielä 11 kierrosta jäljellä :))

Hannu Huhtinen 2

Petteri Hytönen 2

Markus Lampinen 2

Markus Miettinen 2

Jarkko Santaharju 2

Andreas Uppstu 2

Sebastian Andrejeff 1

Mika Bruun 1

Kari Haataja 1

Kalle Hiekkanen 1

Harri Hongisto 1

Vesa Jouhki 1

Kristiina Järvenpää 1

Mikael Nordström 1

Janne Riihimäki 1

Pekka Suhonen 1

Tero Toivanen 1

Sami Tuomela 1

Heikki Vasamies 1


0116
Kuva 1

0216
Kuva 2