Määrityskisa 2017
Kilpailun säännöt
Kilpailu alkaa helmikuun alusta 2017 ja päättyy joulukuun viimeinen päivä 2017. Kierroksia on yksitoista (11). Joka kuukausi on määritettävänä kaksi kuvaa, ja kuvat vaihtuvat aina jokaisen kuun alussa.
Kilpailuun saavat osallistua Bongariliiton jäsenet poislukien päätoimittaja, kuvaajat ja määritysasiantuntija sekä edellisvuoden voittaja.
Kuvien lajit on tavattu WP:n alueella pinnakelpoisesti. Kilpailussa on vain ns. reilun kaupan kuvia, eli untuvikot, risteymät ja värimuunnokset on jätetty pois. Jos kuvassa on useampi lintuyksilö, ne ovat samaa lajia, ellei erikseen mainita. Vastaukseksi riittää oikea laji (alalajia, sukupuolta tai ikää ei tarvitse määrittää tai mainita – toki saa, jos haluaa).
Jokaisesta oikeasta vastauksesta saa yhden pisteen, väärästä tai tyhjästä vastauksesta nolla.
Vastauksia voi lähettää vain yhden per kilpailija, ja ensimmäiseksi tullut vastaus hyväksytään.
Tuomareina toimivat päätoimittaja ja määritysasiantuntija, ja mahdollisia valituksia ei noteerata.
Kilpailun voittaja, eli eniten pisteitä kerännyt saa palkinnon. Mikäli kilpailu päättyy tasapisteisiin, voittaja ratkaistaan arvonnalla.
Palkintona on lahjakortti
KonTiki Toursin lintumatkalle. Lahjakortin arvo on ko. matkan arvo (kuitenkin max. 3000 euroa). Palkintomatka on käytettävä alkavan kalenterivuoden aikana palkinnon julkistamisesta.
Vastaukset tulee lähettää sähköpostitse osoitteeseen
[email protected] aina kunkin kuun viimeiseen päivään mennessä. Sähköpostiviestin aiheeksi Määrityskilpailu.
Hannu Huhtinen voittoon määrityskisassa
Vuoden 2017 määrityskisa muuttui loppuvuodesta kahden määrittäjä-ässän kukkotappeluksi. Ihan viime metreille asti molemmat – Huhtinen sekä Tero Toivanen – pysyivät mukana täysillä pisteillä. Viimeisen kierroksen viimeinen kuva oli ratkaiseva ja Huhtinen otti kisassa McGyver-voiton. Onnittelut siitä ja kyllä herra kakkostakin on onniteltava.
Viimeisestä kuvasta voisi sen sijaan sanoa ”sori siitä”, koska voikohan kuvasta oikeasti edes määrittää lintua – vaikka voittaja sen kuitenkin teki :)
Kuva 21 oli ehkä liian helppo viimeiselle kierrokselle, mutta tämä oli allekirjoittaneen virhearvio. Luulin kuvaa vähän vaikeammaksi. Kuvasta ehdotettiin keltarintavireota ja magnoliakerttulia, joista kummallakaan keltainen ei ulotu alaperään saakka. Oikeaan lajiin pääsi suurin osa, eli kuvassa pyllistää Amerikan-ihme keltakerttuli (Setophaga petechia).
Kuva 22 oli sitten se sori-kuva. Aivan ihmeen kaupalla suurin osa vastaajista oli kuitenkin päässyt ”suomalaisiin” Sylvioihin, ehkä joulun kunniaksi! Ehdotuksia saatiin mustapääkertusta, hernekertusta, peiposta sekä amerikantilhestä.
Vain voittaja onnistui kuitenkin määrittämään lajin oikein.
Sylvia-fiilis syntyy valkeasta vatsasta, rusehtavasta sävystä kupeilla sekä täysin kuviottomasta vatsapuolesta. Ja näin oli valtaosalla vastaajista käynyt. Tämän jälkeen oltiinkin sitten arvottu lähinnä herne- ja lehtokertun välillä. Lainaan tässä löyhästi voittajan kommentteja, koska jollainhan kuvan lintua pitää yrittää perustella.
Pyrstön vasemmalla puolella (kuvassa ylhäällä) on mahdollista havaita rusehtava uloimman pyrstösulan ulkoreunus, minkä pitäisi sopia paremmin lehtokertulle, kuin hernekertulle, jolla taas sen pitäisi olla valkea, yleensä pyrstösulkien tyviosaan asti. Myös siiven pituus vaikuttaa linnulla varsin pitkältä, ja tämän tuntomerkin luotettavuutta pönkittää se, että hyvällä mielikuvituksella tertiaalien kärki näkyy yläperän yläpuolella, mikä tukee pitkää, lehtokertulle sopivaa projektiota.
Lehtokertulla on joskus myös nähtävissä melko valkeat uloimpien käsisulkien ulkoreunukset, jotka tässäkin näkyvät hyvin.
Kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa, ja kuvassa kummittelee yksi tuntomerkki, mikä on ristiriitainen ja varmaankin hämäsi suurinta osaa, nimittäin kuvassa näkyvät käsisulkien suhteelliset pituudet. Lehtokertulla toiseksi uloin käsisulka (p2) on melkein yhtä pitkä kuin siiven kärjen muodostama p3, kun hernekertulla tämä on selvästi lyhyempi. Kuvassa näyttäisi p2 (oikean siiven pakan alimmainen) selvästi siiven kärkeä lyhyemmältä ja siten paremmin currucalle sopivalta.
Muutamakin kisaaja oli nokkelasti käyttänyt määritystä tukevana elementtinä kuvan kasvillisuutta; suomalaista katajaa ja syksyistä lehteä, jolla pystyi ehkä eliminoimaan etelän ihmeitä ja jenkkejä (?). Valitettavasti katajasta tulee helpoimmin mielikuva hernekertusta…
Eniweis, kisa on raakaa, ja ihmettelen kisaajien taitoa määrittää tuokin kuva edes lajiparilleen :) Kuvassa taiteilee Suomen katajassa puikkelehtiva lehtokerttu (Sylvia borin).
Tulokset (kaikki yli 10 pistettä saaneet):
Hannu Huhtinen 22
Tero Toivanen 21
Petteri Hytönen 15
Pekka Suhonen 15
Heikki Vasamies 14
Kari Haataja 13
Juha Markkola 13
Tuomas Syrjä 13
Vesa Jouhki 12
Mika-Petri Harju 12
Viimeinen kierros
Tämän jännittävän kisan viimeinen kierros lähtee käyntiin näillä kuvilla (21-22). Teräskaksikko Huhtinen-Toivanen pysyy edelleen kärjessä. Laatija on vanhentunut viimeisen kahden kuukauden aikana viisi vuotta, eikä allekirjoittaneella ole varmaan enää ystäviä tämän jälkeen. Siitä huolimatta kierros käyntiin – ja leikkimielinenhän tämä kisa siis oli…
Kuvan 19 hysy oli tunnistettu ällistyttävän hyvin, vaikkei linnusta juuri tuntomerkkejä saakaan irti. Kolmea lukuunottamatta vastaajat olivat päässeet juovattomiin acroihin. Oikean vastauksen lisäksi ehdotettiin kenttä- ja luhtakerttusta, ruskouunilintua, tiltalttia sekä 1 tyhjä. Yleisväritys, olemus ja pitkät kynnet johdattavat kerttusiin. Pitkähkö siipi, jossa 3. käsisulka on pisin, sekä koipien väri ja vaaleat kynnet rajaavat oikeastaan vaihtoehdot luhta- ja rytikerttuseen. Loppu onkin sitten arv… siis hienosäätöä, eli mm. kupeiden lämpimänruskea sävy ja kynsien väri (vaaleat, mutta yläpinta tummahkon harmahtava ja alapinta vaaleankellertävä) viittaavat vahvasti rytikerttuseen (Acrocephalus scirpaceus). ”Kunnon” tuntomerkkien puuttumisesta huolimatta peräti viisi vastaajaa määritti lajin oikein.
Kuvassa 20 liitää – aivan oikein – liitäjä. Määritys oli varmaan liiankin helppo saada lajipariin keltanokka-/kapverdenliitäjä. Lokkimaisen leveä siipi, suomukuvioinen selkäpuoli ja kapea yläperälaikku johdattavat Calonectris-liitäjiin. Tumma niska/pää, jota aallon takaa pilkottaa, kylmänharmaa värisävy sekä tummanharmaiden siiven peitinhöyhenten muodostama “juova”, “V-kuvio” auttavat määrittämään lajin kapverdenliitäjäksi (Calonectris edwardsii). Neljä vastaajaa osui oikeaan.
Tilanne 1. jolukuuta 2017:
Hannu Huhtinen 20
Tero Toivanen 20
Petteri Hytönen 14
Pekka Suhonen 14
Heikki Vasamies 14
Tuomas Syrjä 13
Kari Haataja 12
Vesa Jouhki 12
Juha Markkola 12
Mika-Petri Harju 11
Jari Miettinen 9
Timo Lintula 8
Listasta poistettu tulokset niiltä vastaajilta, jotka ovat jättäneet vähintään 2 edellistä kierrosta väliin.
Tämähän menee kaksintaisteluksi
Näyttää pahasti siltä, että kisa on muuttunut kahden titaanin kaksinkamppailuksi. Kohta on turvauduttava äärimmäisiin keinoihin ja varmaan otettava lokkikuvat käyttöön :)
Alaperään fokusoituva kuva 17 aiheutti jonkin verran hämminkiä; hajaääniä saivat ruosterastas, taigarautiainen, silkkikerttunen, laulusirkku, kalliosirkku ja kyläsirkku. Rengastajan sormiin verrattuna lintu on pienempi kuin mikään rastas. Alapuolen kuviointikaan ei ole ihan ruosterastasmainen. Pyrstön kuviointi (tai kuviottomuus) ja vaalea, viiruton vatsapuoli eivät sovi ehdotetuille sirkuille, eivätkä oikein taigarautiaiselle tai Cettiallekaan, jolla lisäksi on vain 10 pyrstösulkaa. Kuvassa näkyvät tuntomerkit sitä vastoin sopivat tamariskivarpuselle (Passer moabiticus), jonka määritti oikein 4 vastaajaa.
Kuvan 18 pulahtaja on ehkä vähän V-mäinen kuva. Määrityksessä puhutaan pienistä vivahteista. Kaikki olivat päässeet määrityksessä uikkuihin. Vastauksista löytyivät niin härkälintu, silkkiuikku, mustakurkku-uikku kuin paksunokkauikkukin. Lintu näyttää hyvin pieneltä. Perä suhteessa jalkoihin auttaa hahmottamaan lajin pieneksi uikuksi. Eri pukuisilla ei-jp uikuilla on melkoisesti vaihtelua puvussaan, mutta mukuruksi kuvan linnun sävyt ovat keskimäärin liian lämpimänruskeita. Näin ollen jäljelle jää oikeastaan vain pikku- ja paksunokkauikku. Amerikan-vieraalla ei missään puvussa takaselän ja kupeiden alaosan alue ole näin vaalea. Sävyt olisivat ennemminkin harmaita, likaisemman värisiä. Myös kellertävä sävy jaloissa lienee enemmän pikku-uikun ominaisuus. Sukeltaja on siis pikku-uikku (Tachybaptus ruficollis). Laji meni oikein neljällä. Kiitos ja anteeks.
Tilanne 1. marraskuuta 2017:
Hannu Huhtinen 18
Tero Toivanen 18
Petteri Hytönen 13
Tuomas Syrjä 13
Heikki Vasamies 13
Kari Haataja 12
Juha Markkola 12
Pekka Suhonen 12
Mika-Petri Harju 11
Vesa Jouhki 11
Markus Miettinen 10
Jari Miettinen 9
Matti Mäkelä 9
Lauri Kokkala 8
Risto Suksi 7
Timo Lintula 7
Kristiina Järvenpää 6
Kärkikaksikko pitää sijansa
Kuvan 15. käsikuvassa lintu näyttää kameralle takalistoaan ja sai monille sormen suuhun. Vihertävänruskeasta pikkulinnusta ehdotettiin kashmirinuunilintua, idänuunilintua, harmaafiiviä, erakkorastasta, ruskosieppoa ja tyhjää löi yhdellä.
Vihertävän (oliivin) ruskea yläpuoli ja siipijuova lienee hämännyt Phyllari-veikkaajia, mutta juuri tuon lainen kellertävä siipijuova sekä siipikaavio, jossa mm. pitkähkö 1. ja lyhyehkö 2. eivät sovi Phylloscopuksille. Pienillä Catharus-rastailla on eittämättä samanlainen siipijuova, mutta erakkorastas olisi ainakin punaruskeampi pyrstöstään ja siivistään. Harmaafiivi taas on harmaammam sävyinen eikä kuviointi sovi lajille. Pitkähkö pyrstö ilman valkoista ja lyhyet pyrstön alapeitinhöyhenet, sekä tumma nokka yhdistettynä edellämainittuihin tuntomerkkeihin sopivat hyvin punarinnalle (Erithacus rubecula).
Peräpuolta katsellaan myös kuvassa 16. Kuten arvelinkin, kuvan lintu vei joillakin ajatukset taskuihin. Linnusta veikattiin hupputaskua, valkoselkätaskua, kalottitaskua sekä kirjosieppoa. Moni kuitenkin pääsi jyvälle lajista ja vastasi aivan oikein.
WP:llä tavattavista taskuista ei millään taida olla pyrstön uloimmissa sulissa pelkästään ulkohöyty valkea. Taskuilla on pyrstösulkien tyvet kokonaan valkoiset sekä sisä- että ulkohöydyistä, ja kärjissä mustaa – kullekin lajille tyypillinen määrä. Pitkä siiven ulottuma ja pyrstön väritys pitäisi johdattaa mustavalkeisiin koirassieppoihin. Eräs osallistuja oli hahmottanut jopa aavistuksen siipilaikkua. Uloimmissa pyrstösulissa valkoinen kiertää selvästi sisähöydyn puolelle. Kirjosiepolla valkoista ei ole yleensä pyrstön kärkeen saakka. (Tosin osalla kirjosiepoista uloimman pyrstösulan ulkohöydyn valkoinen jatkuu pyrstön kärkeen ja jopa kiertyy kärjessä sisähöydyn puolelle asti. Tällaisilla kirjosiepoilla kuitenkin ulkohöydyn valkea reunus kapenee lähellä kärkeä – tumma ”pullistuu” sisähöydystä ulkohöydyn puolelle – eikä koko ulkohöyty ole valkoinen; J. Normajan kommentti).
Näillä eväillä kuvan linnun ahterista on mahdollista määrittää balkaninsieppokoiras (käsisulkien rusehtavasta väristä päätellen 2kv) (Ficedula semitorquata), vaikkeivät siepot koskaan ihan yksiselitteisiä määritettäviä olekaan.
Tilanne 1. lokakuuta 2017:
Hannu Huhtinen 16
Tero Toivanen 16
Tuomas Syrjä 13
Kari Haataja 12
Petteri Hytönen 12
Pekka Suhonen 12
Heikki Vasamies 12
Vesa Jouhki 11
Juha Markkola 11
Mika-Petri Harju 10
Markus Miettinen 10
Jari Miettinen 9
Matti Mäkelä 9
Lauri Kokkala 8
Risto Suksi 7
Timo Lintula 7
Kristiina Järvenpää 6
Listasta poistettu toistaiseksi tulokset niiltä vastaajilta, jotka ovat jättäneet vähintään 2 edellistä kierrosta väliin. (Se ei tarkoita, että olisi pelistä ulkona)
Elokuun kierros
Kuva 13. määrittyi lähes kaikilta tiaiseksi. Vain yksi pikkusieppovastaus saatiin lisäksi. Pullea ja isopäinen olemus, pyrstön kuviointi sekä siipikaavio (mikäli tästä kulmasta sitä pystyy luotettavasti tulkitsemaan) viittaavat tiaismaailmaan. Ehdotuksia oikean vastauksen lisäksi tuli pyrstötiaisesta (6), balkanintiaisesta (2), hömötiaisesta (1) ja viitatiaisesta (1).
Alaperän ja vatsan väritys ei oikein sovi minkään alalajin pyrstötiaiselle missään puvussa. Lisäksi pyrstö olisi pidempi nuorellakin linnulla, vaikka sitä onkin kuvakulmasta vaikea hahmottaa. Myös pyrstösulkien kuviointi on pyrstötiaisella omanlaisensa.
Käsisulkien kapealti valkeat reunukset muodostavat paneelin, mikä vastavalosta huolimatta on selvästi nähtävissä. Tämä sulkee pois muut tiaiset, paitsi hömö- ja lapintiaisen. Balkanintiaisella ja “kaspiantiaisella” on myös valkeita sulanreunuksia, mutta se olisi kauttaaltaan värittömämpi ja harmaampi. Hyvin pullea olemus, paksuniskainen vaikutelma sekä pienet sävytekijät, kuten punertava sävy kupeilla ja mieluummin lämpimän- kuin harmaanruskea selkä, joka rajoittuu tummiin siipisulkiin auttavat muun muassa määrittämään lajin lapintiaiseksi (Poecile cinctus). Lajimääritys meni oikein kuudella vastaajalla.
Kuvan 14. pyrstönvilauttelija aiheutti kovasti harmaita hiuksia ja yleisin väärä vastaus oli siperianuunilintu (6). Lisäksi ehdotettiin ruokosirkkalintua (3), viitasirkkalintua (1) sekä satakieltä (1). Voimakkaahkosti punaiset koivet, tummat kynnet ja heikosti kuvioidut pyrstön alapeitinhöyhenet eivät sovi siperianuunilinnulle, jolla kylläkin on keltaisensävyinen alaperä. Pyaphien kuviointi saattaa viedä ajatukset mainittuihin sirkkalintuihin, mutta niillä alaperä ei ole näin keltainen, ja pyaphit olisivat vielä pidemmät.
Edellä mainitut tuntomerkit yhdistettynä kuviottomiin, “likaisenvärisiin” kylkiin ja kupeisiin sekä oliivinvihreään vivahtavaan rusehtavaan selkäpuoleen sopivat erinomaisesti naamiokerttulille (Geothlypis trichas), jonka määritti oikein 6 vastaajaa.
Tilanne 1.9.2017:
Hannu Huhtinen 14
Tero Toivanen 14
Tuomas Syrjä 12
Heikki Vasamies 12
Kari Haataja 11
Mika-Petri Harju 10
Petteri Hytönen 10
Vesa Jouhki 10
Markus Miettinen 10
Juha Markkola 10
Pekka Suhonen 10
Jari Miettinen 9
Matti Mäkelä 9
Janne Riihimäki 9
Arto Keskinen 8
Lauri Kokkala 8
Risto Suksi 7
Ari Vuorio 7
Timo Lintula 7
Kristiina Järvenpää 6
Listasta poistettu toistaiseksi tulokset niiltä vastaajilta, jotka ovat jättäneet vähintään 2 edellistä kierrosta väliin.
Vähän vaikeampaa settiä
Heinäkuun kierros sai aikaan harmaita hiuksia ja muutoksia kärkiporukassa. Kuvan 11. siemensyöjä oli paha pala purtavaksi monelle. Linnusta ehdotettiin vihervarpusta (7), urpiaista (3), tikliä (1), viherpeippoa (1), keltahemppoa (1) ja keltaperäkerttulia (1).
Kupeiden viirutus ja alaperän kuviointi sulkevat oikeastaan pois näistä heti kaikki muut paitsi vihervarpusen ja urpiaisen. Kartiomainen siemensyöjän nokka taas ei sovi kerttuleille.
Kyljissä ja rinnassa oleva kellertävä sävy on samankaltaista, lämpimänsävyistä kullankeltaista kuin käsisulkien ja pyrstösulkien reunoissa. Lisäksi rinnassa ja naamassa on havaittavissa tummaa aluetta. Muun muassa näillä tuntomerkeillä lintu on määritettävissä naaraspukuiseksi kultahempoksi (Serinus pusillus). Vain neljä vastaajaa määritti lajin oikein.
Kuvassa 12. lentävä ohutnokkainen hyönteissyöjä oli vielä hankalampi tapaus. Ääniä saivat kultarinta (3), rastaskerttunen (3), pikkukultarinta (2), idänrastaskerttunen (1), pensaskerttu (1), kuhankeittäjä (1), punakottarainen (1) ja kallionakkeli (1).
Kerttuseksi linnun tunnistaa mm. pitkistä pyrstön alapeitinhöyhenistä ja valkoisen puuttumisesta pyrstösulista. Töpäkkä, pieni olemus, ohut nokka, jossa mustakärkinen alanokka, selvä kellertävä sävy kupeilla, kuvioton alapuoli ja tummannäköinen pyrstö sekä siipikaavio – pitkähkö siipi ja vain 3. käsisulka kovertunut – auttavat tunnistamaan linnun laululennossa olevaksi ruokokerttuseksi (Acrocephalus schoenobaenus). Myös skönärin tunnisti 4 vastaajaa oikein.
Tilanne 1.8.2017:Hannu Huhtinen 12
Tero Toivanen 12
Tuomas Syrjä 11
Heikki Vasamies 11
Kari Haataja 10
Vesa Jouhki 10
Markus Miettinen 10
Petteri Hytönen 9
Mika-Petri Harju 9
Juha Markkola 9
Matti Mäkelä 9
Janne Riihimäki 9
Paavo Sallinen 9
Pekka Suhonen 9
Arto Keskinen 8
Lauri Kokkala 8
Jari Miettinen 8
Risto Suksi 7Ari Vuorio 7
Timo Lintula 7
Kristiina Järvenpää 6
Johan Lindén 4Listasta poistettu toistaiseksi tulokset niiltä vastaajilta, jotka ovat jättäneet vähintään 2 edellistä kierrosta väliin.
Kesäkuun Anas aiheutti päänvaivaa
Kuvan 9. naarassorsa sai vastaajilta ”ei tästä saa oikein mitään irti” -tyyppisiä tuskaisia kommentteja, mutta silti valtaosa päätyi oikeaan lajiin. Naaras-Anakset ovat hankalia, jos tiettyjä ratkaisevia yksityiskohtia, kuten siipipeiliä tai nokkaa ei pääse näkemään. Myös koon arvioiminen on erittäin vaikeaa ilman vertailukohdetta. Niinpä moni veikkasi tavia (5), muita ääniä saivat heinätavi (1), harmaasorsa (1), sinisiipitavi (1) ja sirppisorsa (1). Kupeiden yksinkertainen nuolenkärkikuviointi, hartiahöyhenten lajityypilliset U-kuviot, silmän taakse ulottuva silmäkulmanjuova sekä tasaväriset, harmaanruskeat tertiaalit ilman ruotijuovaa sopivat parhaiten sinisorsalle (Anas platyrhynchos).
Kuvassa 10. nokkii varpuslintu, josta ehdotettiin rautiaista (1), pikkuvarpusta (1) ja lapinsirkkua (1). Rautiaisen ja pikkuvarpusen voi sulkea pois ainakin täplikkään selkäkuvioinnin perusteella. Jos määrityksessä pääsi sirkkuasteelle, loppu oli helppoa; voimakkaat punaruskeat sävyt, tertiaalit ilman ”sirkkupykälää”, hyvin täplikäs selkä ja selvät valkeat kärkitäplät isoissa ja keskimmäisissä peitinhöyhenissä auttavat määrittämään linnun Amerikan-vieraaksi, valkokurkkusirkuksi (Zonotrichia albicollis).
Tilanne 1.7.2017:Kari Haataja 10
Hannu Huhtinen 10
Markus Miettinen 10
Tero Toivanen 10
Heikki Vasamies 10
Petteri Hytönen 9
Mika-Petri Harju 9
Vesa Jouhki 9
Juha Markkola 9
Matti Mäkelä 9
Janne Riihimäki 9
Paavo Sallinen 9
Pekka Suhonen 9
Tuomas Syrjä 9
Arto Keskinen 8
Lauri Kokkala 8
Jari Miettinen 8
Risto Suksi 7Ari Vuorio 7
Timo Lintula 7
Kristiina Järvenpää 6Arto Halttunen 5
Ville Hyvärinen 4
Johan Lindén 4
Listasta poistettu toistaiseksi tulokset niiltä vastaajilta, jotka ovat jättäneet vähintään 2 edellistä kierrosta väliin.
Taas mennään
Kuvan 7. langalta lentoon pyrähtävä, hiukan epätarkka lintu aiheutti pientä hajontaa, vaikkakin suurin osa määritti lajin oikein. Petolinnuissa pysyivät kaikki vastaajat ja pöllöä veikkasivat kaikki kolmea lukuunottamatta. Oikean vastauksen lisäksi ehdotettiin ampuhaukkaa (2) ja tuulihaukkaa sekä lehtopöllöä. Leveät, lyhyet ja kärjistään pyöreät siivet sopivat paremmin pöllöille, kuin haukoille. Pitkähköissä koivissa on höyhenpeite, vaikkei se ihan hirveän hyvin tuosta vahinkolaukauksesta näykään. Voimakas rinnan ja vatsan kuviointi, hiukan punarusehtava sävy sekä pyrstön ja siipien alapinnan kuviointi sopivat melkoisen hyvin minervanpöllölle (Athene noctua).
Kuva 8. olikin sitten vaikeampaa matskua. Linnusta ehdotettiin valkoposkitiiraa (8), pikku- ja naurulokkia sekä kesykyyhkyä. Olemus, siipien muoto ja valkea yläperä sekä vaaleat siivenpäälliset kontrastoituneena tummempaan selkään vievät ajatukset helposti Chlidonias-tiiroihin. Myös mustaa päälakea pilkottaa. Nuoren ja esiaikuisen nauru- ja pikkulokin siivenkuviointi olisi erilainen. Mainittakoon, että jos kuvan lintu olisi kesykyyhky, se olisi silloin jokin värimuunnos, jonka kisan säännöt kieltävät laatijan osalta :)… Suurimman osan vastaajista kohdalla arvottiin siis kahden tiiran välillä. Kun kyseessä on myöhäissyksyinen nuori lintu, joka on jo sulkinut vähän ensimmäiseen talvipukuun, sekä valkoposki- että valkosiipitiiran yläpuolen kuviointi on samankaltainen. Kuvan linnulla on kuitenkin räikeän valkoinen yläperä, eikä selkäpuolen nuoren linnun höyhenissä ole kellertävää sävyä eikä valkoposkitiiralle tyypillistä suomukuviointia. Kyseessä on siis valkosiipitiira (Chlidonias leucoptera).
Tilanne 1.6.2017:Kari Haataja 8
Mika-Petri Harju 8
Hannu Huhtinen 8
Vesa Jouhki 8
Markus Miettinen 8
Janne Riihimäki 8
Tero Toivanen 8
Heikki Vasamies 8
Petteri Hytönen 7
Arto Keskinen 7
Lauri Kokkala 7
Juha Markkola 7
Jari Miettinen 7
Matti Mäkelä 7
Paavo Sallinen 7
Pekka Suhonen 7
Risto Suksi 7
Tuomas Syrjä 7
Ari Vuorio 7
Petri Lampila 6
Timo Lintula 6
Arto Halttunen 5
Ville Hyvärinen 4
Johan Lindén 4
Kristiina Järvenpää 4
Listasta poistettu toistaiseksi tulokset niiltä vastaajilta, jotka ovat jättäneet vähintään 2 edellistä kierrosta väliin.
Huhtikuun kierros
Kuva 5. Erittäin itsensä näköinen pulmussirri (Calidris alba) oli tunnettu hyvin. Puhtaanvalkoinen alapuoli, tyypilliset selkäpuolen kuviot ja mustat, lyhyehköt jalat johdattivat kaikki vastaajat oikeaan lajiin.
Kuva 6. Hämäännytti muutamaa vastaajaa. Punarusehtava, kuvioton selkäpuoli, heikosti pitkittäisviiruinen päälaki, tyvestään paksu siemensyöjän nokka ja ennen kaikkea käsisiiven sulkien valkeat kapeat reunat sopivat hyvin naarashempolle (Carduelis cannabina). Kyseinen lintu on Lanzaroten alalajia harterti, joka on hiukan tummemman sävyinen kuin Euroopan hempot. Hempon lisäksi veikattiin harmaasieppoa (2), kirjokerttua, mustarastasta.
Mainittakoon, että osa listalla olevista vastaajista jätti kierroksen väliin.
Tilanne 1.5.2017:
Kari Haataja 6
Mika-Petri Harju 6
Hannu Huhtinen 6
Petteri Hytönen 6
Vesa Jouhki 6
Arto Keskinen 6
Lauri Kokkala 6
Petri Lampila 6
Juha Markkola 6
Jari Miettinen 6
Markus Miettinen 6
Matti Mäkelä 6
Janne Riihimäki 6
Paavo Sallinen 6
Pekka Suhonen 6
Risto Suksi 6
Tuomas Syrjä 6
Tero Toivanen 6
Heikki Vasamies 6
Ari Vuorio 6
Timo Lintula 5
Arto Halttunen 5
Sebastian Andrejeff 4
Ville Hyvärinen 4
Juhani Karvonen 4
Jari Laitasalo 4
Johan Lindén 4
Kalle Hiekkanen 3
Kristiina Järvenpää 3
Timo Metsänen 3
Matti Sarkola 3
Komannelle kierrokselle
Pientä hajontaa oli jo havaittavissa tokassa erässä. Lisäksi pari aktiivikisaajaa jätti syystä tai toisesta vastaamatta.
Kuvassa 3. lentävä romuluinen, leveäsiipinen lintu oli hyvin tunnistettu, mutta hajavastauksia saatiin pikkukotkasta, savannikotkasta sekä ruostesorsasta, yksi kutakin.
Mustat siipisulat, joissa valkoiset ulkohöydyt, likaisen keltaisenvalkoisen kirjoma puku, samanväriset siiven pienet ja keskimmäiset ylä- ja alapeitinhöyhenet sekä leveät kuuppasiivet kuuluvat (lähes) ad-pukuiselle pikkukorppikotkalle (Neophron percnopterus).
Kuva 4. oli suurimmalle osalle niin sanottua selvää pässin lihaa, mutta kuten odotinkin, muutama kanahaukkavastaus tuli, kuten myös yksi tunturihaukka ja yksi lehtopöllö. Vatsapuolen viirutus voi viedäkin ajatukset nuoreen kanahaukkaan, mutta pullea olemus ja pyrstön ja siiven kuviot sopivat paremmin viirupöllölle (Strix uralensis). Harmaan muodon lehtopöllön kuviointi on erilainen ja yleisväritys kylmemmän harmaa.
Ja uutta kierrosta kohti. Helpoilla jatketaan!
Tilanne 1.4.2017:
Kari Haataja 4
Arto Halttunen 4
Mika-Petri Harju 4
Hannu Huhtinen 4
Petteri Hytönen 4
Vesa Jouhki 4
Juhani Karvonen 4
Arto Keskinen 4
Lauri Kokkala 4
Jari Laitasalo 4
Petri Lampila 4
Timo Lintula 4
Juha Markkola 4
Jari Miettinen 4
Markus Miettinen 4
Matti Mäkelä 4
Janne Riihimäki 4
Paavo Sallinen 4
Pekka Suhonen 4
Risto Suksi 4
Tuomas Syrjä 4
Tero Toivanen 4
Heikki Vasamies 4
Ari Vuorio 4
Sami Tuomela 2
Kalle Hiekkanen 3
Johan Lindén 3
Timo Metsänen 3
Matti Sarkola 3
Sebastian Andrejeff 2
Ville Hyvärinen 2
Kristiina Järvenpää 2
Juha Kylänpää 2
Jouni Riihimäki 2
Joni Räsänen 2
Määrityskisa pyörähti käyntiin
Aika moni epäili vastausviestissään, että mikäs kompa tai jäynä tässä nyt piilee, mutta ei – kyllä nyt lähdettiin oikeasti helpoilla liikkeelle. Palloliiton kaikki pelaa -hengessä ;)
Kuvan 1. keltainen lentävä lintu ei hyvälläkään mielikuvituksella sovi WP:llä tavattavista linnuista kuin kuhankeittäjään (Oriolus oriolus).
Kuvassa 2. näkyvät tuntomerkit harmaa selkä, oranssinpunaiset kupeet, valkea vatsa ja punaiset pyrstön reunat
sopivat koirasleppälinnulle (Phoenicurus phoenicurus).
Vastauksia saatiin mukava määrä. Tilanne 1.3.2017:
Sebastian Andrejeff 2
Kari Haataja 2
Arto Halttunen 2
Mika-Petri Harju 2
Kalle Hiekkanen 2
Hannu Huhtinen 2
Petteri Hytönen 2
Ville Hyvärinen 2
Vesa Jouhki 2
Kristiina Järvenpää 2
Juhani Karvonen 2
Arto Keskinen 2
Lauri Kokkala 2
Juha Kylänpää 2
Jari Laitasalo 2
Petri Lampila 2
Johan Lindén 2
Timo Lintula 2
Juha Markkola 2
Timo Metsänen 2
Jari Miettinen 2
Markus Miettinen 2
Matti Mäkelä 2
Janne Riihimäki 2
Jouni Riihimäki 2
Joni Räsänen 2
Paavo Sallinen 2
Matti Sarkola 2
Pekka Suhonen 2
Risto Suksi 2
Tuomas Syrjä 2
Tero Toivanen 2
Sami Tuomela 2
Andreas Uppstu 2
Heikki Vasamies 2
Jorma Vickholm 2
Ari Vuorio 2
Torbjörn West 2