Käsittämätön kisa! Ajattelin, että en ikinä löydä tarpeeksi pahaa kuvaa, jolla saisin kolmen kärjen hajotettua. Löysinpä sitten kuvan, joka oli liian paha. Kukaan ei nimittäin tunnistanut kuvaa 21. … ja kuva 22. taas oli liian helppo. Erheellisesti kuvittelen, että nämä jenkkilajit olisivat jotenkin automaattisesti pahoja kuvia, mutta niin ei taida todellakaan olla.
Kuva 21. sai ehdotuksia kyllä ihan oikeasta suvusta: vaaleakultarinta ja iberiankultarinta – ja taitaahan ehdotettu paksunokkakerttunenkin kuulua nykyään Idunoihin. Lisäksi veikattiin taiturikultarintaa, viitarastasta, punakottaraista ja luhtakerttusta.
Nokka ei ole ehkä tarpeeksi leveä opacalle eli iberiankultarinnalle, vaikkakaan nokan tyvi ei edes näy, eikä toisaalta tarpeeksi paksu paksunokkakerttuselle. Siipi on lyhyt, ja se onkin oleellista. Se, voiko lintua oikeasti määrittää, on eri juttu, mutta projektio on hahmotettavissa hyvin lyhyeksi, muilla ehdotetuilla kultarinnoilla se on kuitenkin selvästi yli puolet tertiaalien pituudesta. Selkäpuolen värisävy on pallidalle ja opacalle liian lämpimän ruskea, vaikkakin kuvan sävymaailma on vähän punertava, josta syystä uskon joillakin ajatusten karkailleen punakottaraisen suuntaan… ja taiturikultarinta on alapuolelta ja naamasta selvästi keltaisempi. Lyhyt siipi, epäselvärajaiset vaaleat siipisulkien ja tertiaalien reunukset, heikot päänkuviot, siipisulkien ja selän värisävyjen välinen heikko kontrasti sopivat ramalle. Nokan luotettava tarkastelu on kuvakulmasta johtuen vaikeaa, mutta hyvällä mielikuvituksella voi hahmottaa ramalle sopivan pitkän ”tikarinokan”. Näillä eväillä lintu voidaan todeta olevan aavikkokultarinta (Iduna rama). Lintu on kuvattu Intian Goalla.
Kuvan 22. lintu tunnettiin hyvin. Ehdotuksia saivat balkaninsieppo, atlaksensieppo, kirjosieppo, mantsuriansieppo ja kanadankerttuli. Pyrstön kuviointi voi hyvinkin viedä sieppo-osatolle, mutta linnun muoto on hyvin pullea ja kun tarkkaan katsoo, sillä on keltainen rinta. Lintu on siis keltarintavireo (Vireo flavifons).
Eli nyt kisa ajautui hämmentävään tilanteeseen, jossa kärjessä on 19 pisteellä kolme tyyppiä! Toimimme seuraavasti: laitan kaksi kuvaa määritettäväksi, ja rankkarikisaan osallistuvat vain nuo kolme kilpailijaa. Vastausaikaa on viikko (7.1.2020 klo 23.59), ja jos kisa ei sittenkään ratkea, suoritamme arvonnan, jonka virallisena valvojana toimii ex-pj. Petteri Mäkelä.
Kiitos kaikille kisaajille, jotka ovat näinä vuosina osallistuneet tähän kisaan. Toistaiseksi tämä oli viimeinen vuosi tätä kilpailua. Mutta eihän tämä vielä ohi ole…
Tilanne 1.1.2020 (mukana vain loppuun asti kisanneet) Markus Lampinen 19 Ville Supponen 19 William Velmala 19 Hannu Huhtinen 18 Juha Niemi 17 Heikki Vasamies 17 Tuomas Syrjä 16 Pekka Suhonen 15 Kalle Hiekkanen 15 Mikko Savelainen 12 Matti Mäkelä 11 Vesa Jouhki 10 Sami Tuomela 9 Timo Lintula 8
Marraskuun kierroksen kuvilla saatiin vähän purettua terävintä kärkeä, mutta edelleen kolmen kovan kopla hallitsee peliä…
Kuvan 19 pyrähtäjä oli pahahko kuva, mutta ei tarpeeksi paha. Oikean vastauksen lisäksi ehdotettiin yllättävän monta (4) kanariantaskua sekä hömötiaista (2). Pulleanpyöreä olemus ja siiven muoto sopivat paremmin tiaisille. Vatsapuolen väritys on ehkä liian tumma kanariantaskulle, ja noin musta pyrstö sopisi vain koiraskanariantaskulle, jolloin punertavaa rintaa varmasti näkyisi. Koivet olisivat pidemmät ja mustemmat, vaikkakin jalkojen väri yksittäisessa kuvassa on aina vähän niin ja näin.
Hömötiaisen vatsapuoleenkaan ei kuvan linnun sävy oikein istu, edes Britti- tai Euroopan alalajeihin. Lisäksi hömötiaisella pitäisi olla valkeaa pyrstönreunoilla, enemmän tai vähemmän. Vatsapuolen sävy taas sopii erinomaisesti kuusitiaiselle (Periparus ater), kuten myös kupeiden heikko kuviointi (tummaa höyhenkeskustoissa). Paten tunnisti seitsemän vastaajaa.
Kuva 20 aiheutti runsaasti hajontaa. Ääniä sai peräti 7 lajia oikean lisäksi: punasilmävireo, sirittäjä, tiltaltti, iberiantiltaltti, vuoriuunilintu, viitakerttunen ja tulipääkerttuli! Tuuhea alaperähöyhenys, lyhyehkö pyrstö ja lyhyehkö ulottuma voivat ymmärrettävästi viedä ajatukset viitakerttuseen, eivätkä Phylloscopuksetkaan ole mahdoton ajatus. Lyhyen oloinen siipi ei kuitenkaan sovi ainakaan sirittäjälle eikä iberiantiltaltille, siivellä ei näy vihreää eikä alaperässä keltaista. Sama pätee punasilmävireoon. Koipien väriä ei näy, eikä päätä, joten linnusta on vähän paha saada “otetta”. Muodoltaan lintu on kuitenkin jotain muuta kuin Phyllari. Oliivinruskea yleissävy, vähän tummemmat pyrstö- ja siipisulat ja vaalean/beigen/rusehtava vatsapuoli voisivat sitä vastoin sopia gularis-alalajin mustapääkertulle (Sylvia atricapilla), varsinkin, kun joku vastaaja oli jopa äkännyt, että katajanhavujen seasta pilkistää punertavaa päälakea. Satrin määritys taittui viideltä vastaajalta.
Viimeinen kierros lähtee käyntiin ennennäkemättömässä tilanteessa, jossa peräti kolmella kisaajalla on kärkitulos, 18 pistettä. On suoranainen ihme, jos näillä kuvilla onnistuu pudottamaan kaksi tämän tasoista määrittäjää. No, sehän jää nähtäväksi. Onnea koitokseen kaikki.
Tilanne 1.12.2019 Markus Lampinen 18 Ville Supponen 18 William Velmala 18 Hannu Huhtinen 17 Juha Niemi 16 Tuomas Syrjä 16 Heikki Vasamies 16 Pekka Suhonen 14 Markus Miettinen 13 Kalle Hiekkanen 14 Janne Riihimäki 12 Mikko Savelainen 12 Jari Laitasalo 11 Matti Mäkelä 11 Vesa Jouhki 10 Sami Tuomela 9 Timo Lintula 8
Lokakuun kierros yllätti! Kärki meni mielenkiintoisella, etten sanoisi pelottavalla tavalla uusiksi. Kuvan 17 phyllari oli kinkkinen kuva, joka oli pääosissa tässä mullistuksessa. Kuvasta ehdotettiin seuraavia lajeja: amurinuunilintu (5), lapinuunilintu (4) sekä ruskouunilintu. Voimakkaat päänkuviot ja etenkin pitkä silmäkulmanjuova vievät helposti noihin ehdotettuihin lajeihin. Lapinuunilinnulla on tumma alanokan kärki ja vaaleammat jalat. Amurinuunilinnulla olisi vielä kontrastikkaammat ja teräväpiirteisemmät päänkuviot – silmäjuova, ohjas ja päälaki keskimäärin mustemman sävyiset. Pyrstön alapeitinhöyhenet ovat samansävyiset kuin vatsa, eikä minkäänlaista kellertävää sävyä ole havaittavissa. Amurinuunilinnulla kaiketi pitäisi olla enemmän tai vähemmän keltaista alaperässä, eniten tuoreessa puvussa. Kuvan lintu on ikään kuin idulin ja lapulin välimuoto: mm. kontrastikas silmäjuova ja kuvioidut korvanpeitinhöyhenet tuovat olemukseen lapulimaisuutta, mikä seikka sopii hyvin burjatianuunilinnulle (Phylloscopus plumbeitarsus). Lajin määritti oikein 4 vastaajaa.
Kuvan 18 lintu oli suht’ hyvin tunnistettu, vaikkakin näiden naaraslintujen maastomäärityksestä ollaan erimielisiä, pystyykö niitä edes tunnistamaan. Kyse on siis lajiparista ruskopää-/mustapääsirkku. Ruskopääsirkku sai 2 ääntä, kivikkosirkku yhden, ja punavarpunen kaksi. Äkkiä katsoen punavarpunen voi tulla hyvinkin mieleen, mutta ainakin muoto, pitkä pyrstö ja aavistus lämpimän kellertävää sävyä yläperässä ovat seikkoja, jotka eivät istu punavarpuselle. Yläperän sävy sekä selkäpuolen heikko viirutus sopivat keskimäärin paremmin mustapääsirkulle (Emberiza melanocephala).
Kuten eräs vastaajakin totesi, molempien määrityskuvien lajeilla ja läheisillä lajeilla on niin paljon vaihtelua, että määritys yhdestä kuvasta on arpapeliä. Mutta tämä onkin määritysskaba :)
Tilanne 1.11.2019 Markus Lampinen 16 Juha Niemi 16 Ville Supponen 16 William Velmala 16 Hannu Huhtinen 15 Tuomas Syrjä 15 Heikki Vasamies 15 Pekka Suhonen 14 Markus Miettinen 13 Kalle Hiekkanen 13 Janne Riihimäki 12 Mikko Savelainen 12 Jari Laitasalo 11 Matti Mäkelä 11 Ina Tirri 10 Vesa Jouhki 9 Jan Södersved 9 Sami Tuomela 9 Timo Lintula 8 Mika-Petri Harju 5
Kuva 13 aiheutti hajontaa ehkä enemmän kuin yksikään kuva aiemmin. Paha kuva vaikutti jopa kärkipaikkojen sijoituksiin. Sulkiaan kasvattava ja räjähtäneen näköinen syksyinen lintu onkin eittämättä pahannäköinen ja saattaa tuoda mieleen mitä tahansa tiaisen ja sisiliskon väliltä. Ehdotuksia tuli seuraavista lajeista: pikkuvarpunen (2), siniharakka, jättiläissirkkalintu, paksunokkakerttunen, kapverdenkerttunen, papyruskerttunen, persiantimali, saharantimali (2), timalilaji, viitatiainen ja tyhjä.
Lyhytsiipisyys oli yksi harhaanjohtava määritysperuste ja sitä korostaa – tai vääristää – linnun etukeno asento. Siipi lienee myöskin kasvamassa, kuten myös osa pyrstösulista. Eksoottinen kasvi ei auta hahmottamaan linnun kokoa, esim. koivunlehdet olisivat siinä mielessä helpottavampi elementti :). Yleinen, kylmänruskea värisävy, kokonaisten pyrstösulkien muoto, selkää vaaleampi harmaa niska ja päälaella hahmotettavissa oleva vähän punaruskeaan vivahtava kalotti auttavat määrittämään tämän hankalan tapauksen mustapääkertuksi (Sylvia atricapilla). Satri meni oikein 7 vastaajalla.
Kuva 14 taas oli helpompi, kuin laatija odotti. Nämä sukeltavat vesilinnut ovat aina vähän tuskastuttavia määrityskuvia, mutta tällä kertaa tuttu laji oli hallussa. Uikuksi lintu on helppo tunnistaa, kyljellä/kupeella on viirutusta ja lajille oikeanlaista punaruskeaa sävyä. Lintu näyttää pitkulaiselta “isolta uikulta”. Härkälintu olisi kaikissa puvuissa kyljistään tummempi ja voimakkaammin kuvioitu. Näillä eväillä sukeltaja on silkkiuikku (Podiceps cristatus).
Tilanne 1. syyskuuta 2019 Markus Lampinen 14 Juha Niemi 14 Ville Supponen 14 William Velmala 14 Hannu Huhtinen 13 Markus Miettinen 13 Heikki Vasamies 13 Kalle Hiekkanen 12 Janne Riihimäki 12 Pekka Suhonen 12 Tuomas Syrjä 12 Jari Laitasalo 11 Mikko Savelainen 11 Matti Mäkelä 10 Ina Tirri 10 Vesa Jouhki 9 Jan Södersved 9 Sami Tuomela 9 Timo Lintula 8 Petro Pynnönen 8 Paavo Sallinen 6 Teemu Fors 5 Mika-Petri Harju 5
Kuvan 11 kahlaaja oli yllättävän paha rasti. Tundrakurppelo, rämekurppelo ja preeriaviklo saivat useita ääniä, eskimokuiri yhden. Preeriaviklo eli Willet on ad-puvussa samaan tapaan karkeakuvioinen, mutta kuviointi on erilaista, harvempaa, ja etenkin alaperä on sillä lähes kuvioton. Myös esim. tertiaalien kuviointi on erilainen. Willet on myös yleissävyltään kylmempi/harmaampi. Kurppeloilla taas selkäpuolen höyhenet ovat selkeästi mustakeskustaisia terävärajaisin punaruskein ja valkein reunuksin (ad) tai tummakeskustaisia (juv), eivätkä kummankaan lajin tertiaalit sopisi kuvan linnun vastaaviin.
Tuollainen kuviointi sopii oikeastaan vain punajalkaviklolle (Tringa totanus), ja olipa eräs vastaaja saanut heikosti näkyvän jalan jopa näyttämään punaiselta. Punkku meni oikein 12 vastaajalla.
Kuvan 12 pikkulintu taas yllätti helppoudellaan. Kellään ei ollut vaikeuksia päästä jenkkilajeihin ja oikea lajikin hoitui 18 vastaajalla. Ainoastaan ruskokruunukerttulia ehdotettiin kerran. Jos määrityksessä pääsee vireoihin, loppu onkin helppoa. Pelkästään jo siniharmaat koivet viittaavat siihen suuntaan. Kaksi räikeää siipijuovaa ja valkoreunuksiset tertiaalit ja keltaiset sävyt eivät sovi millekään muulle WP:llä havaitulle vireolle kuin valkosilmävireolle (Vireo griseus).
Elokuun kuvat ovat vielä helppoja (?) mutta sitten täytyy kiristää, mitä se sitten ikinä tässä määrittäjägurujen osanottajaporukassa tarkoittaakaan :)
Tilanne 1.8.2019 Markus Lampinen 12 Markus Miettinen 12 Juha Niemi 12 Ville Supponen 12 William Velmala 12 Kalle Hiekkanen 11 Hannu Huhtinen 11 Janne Riihimäki 11 Pekka Suhonen 11 Tuomas Syrjä 11 Heikki Vasamies 11 Jari Laitasalo 10 Mikko Savelainen 10 Matti Mäkelä 9 Petro Pynnönen 8 Jan Södersved 8 Ina Tirri 8 Sami Tuomela 8 Vesa Jouhki 8 Lauri Hiekkanen 7 Timo Lintula 7 Paavo Sallinen 6 Teemu Fors 5 Mika-Petri Harju 4
Kesäkuun kierroksen molemmat kuvat aiheuttivat sopivasti hajontaa ja moni määrittikin vain toisen oikein, ja yllättävän tasaisesti niin, että kumpikin laji sai niitä vääriä vastauksia.
Kuvan 9. kirvinen määritettiin 8 kertaa vuorikirviseksi ja kerran luotokirviseksi, loput menivät oikein. Lähes kuvioton tumman oliivinharmaanruskea selkäpuoli ja samansävyiset pyphit, valkeat pyrstönreunat, kellertävää/beigeä/puffia sävyä kupeilla ja kyljissä sekä poskella ja tummat, punertavansävyiset koivet yhdessä pitkälle ulottuvan skj:n kanssa auttavat määrittämään kuvan linnun tuhkakirviseksi (Anthus rubescens) alalajia rubescens.
Kuvan 10. tasku sai ääniä odotetusti useista mustakurkkuisista Oenanthe-taskuista: surutasku (4), valkoselkätasku (3) ja nunnatasku (2).
Tasku on hankalassa asennossa havaita muita, kuin alapuolen tuntomerkkejä. Harmaata (ei valkeaa tai mustaa) selkää on kuitenkin nähtävissä pieni siivu, joten vain siivet ovat mustat. Vatsapuoli on valkoinen. Valkoinen silmäkulmanjuova nousee korkealle otsalle ja musta kurkku yhtyy korkeintaan kapealti mustaan siipeen. Kummankin surutaskualalajin kellertävää alaperää/alavatsaa voisi kuvitella näkyvän edes häivähdyksenomaisesti. Näiden pienten määritysperustemurusten yhdistelmällä voidaan kuvan lintu määrittää kivitaskuksi (Oenanthe oenanthe) alalajia seebohmi. Lähes kaikissa oikeissa vastauksissa oli mainittu ko. alalaji joko vastaamalla atlaksenkivitasku, tai sitten sivuhuomiona. Emme ala viilaamaan pilkkua, vaan kaikki kivitaskuvastaukset hyväksytään sellaisenaan. Osalle oli mm. epäselvää, onko seebohmi splitattu vai ei. Näissä splitti- ja lumppiasioissa ei pirukaan pysy perässä :)
Tilanne 1.7.2019 Markus Lampinen 10 Markus Miettinen 10 Juha Niemi 10 Ville Supponen 10 Tuomas Syrjä 10 William Velmala 10 Kalle Hiekkanen 9 Hannu Huhtinen 9 Janne Riihimäki 9 Mikko Savelainen 9 Pekka Suhonen 9 Heikki Vasamies 9 Jari Laitasalo 8 Matti Mäkelä 8 Petro Pynnönen 8 Lauri Hiekkanen 7 Jan Södersved 7 Sami Tuomela 7 Vesa Jouhki 6 Timo Lintula 6 Kalle Rainio 6 Paavo Sallinen 6 Ina Tirri 6 Teemu Fors 5 Sebastian Andrejeff 4 Mika-Petri Harju 4 Johan Linden 4 Jari Miettinen 4
Kuva 7. aiheutti odotetusti hiukan hämmennystä, mutta määrityksissä liikuttiin kolmen lajin välillä. Aavikkokiuru sai pari ääntä ja 7 ehdotti pikkuaavikkokiurua, ja se onkin oikeastaan ainoa kiuru oikean vastauksen lisäksi, jolle sopii tuollainen yhdistelmä käsisulkien kuviointia ja pyrstön kuviointia. Myös yleinen, punertavan vaaleanruskea aavikkoväritys sopisi pikkuaavikkokiurulle. Pyrstö ei sovi aavikkokiurulle. Noin pitkä käsisiiven ulottuma ei kuitenkaan sovi cincturalle. Kephien ja iphien keskustoihin on kehittymässä mustaa keskustaa, koivet ovat tukevat, niska jykevä ja pää iso. Näillä eväillä lintu on määritettävissä nuoreksi paksunokkakiuruksi (Ramphocoris clotbey). (Erään kotimaisen matkanjärjestäjän Marokon-reissun kuvaajien kuvia ilmestyi julkisuuteen juuri sopivasti tämän kierroksen loppumetreillä, ja siellä komeili juuri saman pukuisia panokiuruja, joista ei hirveästi löydy kuvamateriaalia. :) )
Pahempi pähkinä oli kuvan 8. tiira. Ääniä saivat lapintiira, arabiantiira, hopeatiira, hietatiira ja valkoposkitiira. Tiirojen määritys vain yhdestä kuvasta ei ole koskaan helppoa, koska mm. valon suunta voi tehdä hämääviä temppuja näennäisesti selvien tuntomerkkien tulkinnan kannalta. Tälläkin linnulla vatsapuoli vaikuttaa hyvin tummalta, samoin jopa yläperä ja pyrstön päällinen. Pyrstöjouhet sulkevat kuitenkin pois valkoposkitiiran, jolla ei ole jouhia lainkaan, kuten myös kyynärsiiven valkea takareuna. Pitkähköt jouhet eivät sovi myöskään hietatiiralle. Ad hopeatiiralla käsisiipi olisi yläpuolelta selvemmin valkoinen ja yläperän ja pyrstösulkien välillä olisi väriero (erittäin helppo tulkita tuosta kuvasta). Hopeatiira on lisäksi näistä tiiroista se kaikkein valkoisin alapuolelta. En ole varma, kuinka hyvä tuntomerkki on hopeatiiran kalotin muoto, joka tekee kaaren silmän takana, ja kuinka hyvin se näkyisi tässä kuvassa, mutta tämäkään seikka ei sopisi hopeatiiralle. Arabiantiiran selkäpuoli ja kyynärsiipi olisi päältä vielä tummemman harmaa, siivet olisivat kapeammat ja siiven alapinnan väritys erilainen; takareuna leveälti tummanharmaa ja siiven alapeitinhöyhenet harmaammat. Kuvan linnulla siiven alapinta on melko yksivärinen. Pyrstöjouhien pituutta ei voi kuluneisuuden takia pitää luotettavana tuntomerkkinä tässä yhteydessä. Lapintiiralla tummat käsisulkien kärjet muodostavat kapean, selvärajaisen reunuksen, kun kuvan linnulla on epäselvärajainen, leveähkö reunus. Lisäksi tässä valossa käsisiipi kuultaisi lapintiiralla edes vähän valkoisena. Linnulta puuttuu kalatiiran selvä sisimmän käsisulan muodostama tumma kiila, mutta kässien tumma kyllä jatkuu melko pitkälle sisäänpäin muutamassakin sulassa. Käsisulkasato on alkanut, mikä kai myös sulkee lapintiiran pois, sillä laji sulkii (yleensä?) talvehtimisalueilla. Lintu on siis kesäinen ad kalatiira (Sterna hirundo). Määritys meni oikein 14 vastaajalla. Tiirat on helppoja!
Tilanne 1.6.2019 Kalle Hiekkanen 8 Markus Lampinen 8 Markus Miettinen 8 Juha Niemi 8 Ville Supponen 8 Tuomas Syrjä 8 William Velmala 8 Lauri Hiekkanen 7 Hannu Huhtinen 7 Jari Laitasalo 7 Matti Mäkelä 7 Petro Pynnönen 7 Janne Riihimäki 7 Mikko Savelainen 7 Pekka Suhonen 7 Heikki Vasamies 7 Vesa Jouhki 6 Kalle Rainio 6 Sami Tuomela 6 Paavo Sallinen 6 Jan Södersved 6 Ina Tirri 6 Teemu Fors 5 Timo Lintula 5 Sebastian Andrejeff 4 Johan Linden 4 Jari Miettinen 4 Mika-Petri Harju 4
Ihanan helppoja kuvia oli huhtikuussa ja molemmat kuvat oli enimmäkseen hyvin tunnistettu. Kuvan 5. tasku (kaikki tunnistivat linnun taskuksi) sai ehdotuksia sepel-, pensas- ja kyproksentaskusta. Se EI ole Oenanthe-sukua mm. pyrstönkuvioinnin – tai kuviottomuuden perusteella. Tumma pää ja punertava alapuoli paljastaa linnun Saxicola-suvun edustajaksi. Pensastaskun valkoiset pyrstöntyvikuviot näkyisivät tässä asennossa myös alta päin. Siiven alapeitinhöyhenet ovat vähän tummemmat, kuin siipisulat, mutteivät mustat. Myös pään väri on hyvin tumma. Nämä tuntomerkit sopivat paremmin naaras mustapäätaskulle (Saxicola rubicola).
Kuvan 6. kotka oli vähän hämäävän näköinen ja moni hairahtui arokotkamääritykseen. Myös yksi keisarikotka- ja yksi kiljukotkaehdotus tuli. Kuudella harittajalla siipi on kapeakärkinen ja pyöreäpäinen, mikä ei sovi arokotkalle, jolla on 7 pitkää harittajaa. Vaikka lintu on sulkimassa vaikka mitä, on tämä tuntomerkki nähtävissä. Harittajien määrä ja pituus pätee myös keisarikotkaan, joka voi esiaikuisena olla tosi kirjava alapuolelta. Siipisulkien juovitus ei myöskään sovi arokotkalle, jolla juovitus on leveää ja karkeaa, ja ennen kaikkea siiven takareuna on tumma. Oikeastaan ainoa, mikä muistuttaa arokotkasta on vaalea siipijuova. Muoto sopii täydellisesti pikkukiljukotkalle, kuten myös maltillisen mittaiset harittajat ja pieni pää. Kuvassa liihottaa kesällä kuvattu esiaikuinen, jännän näköinen pikkukiljukotka (Aquila pomarina).
Tilanne vapunpäivänä 2019 Kalle Hiekkanen 6 Lauri Hiekkanen 6 Hannu Huhtinen 6 Vesa Jouhki 6 Jari Laitasalo 6 Markus Lampinen 6 Markus Miettinen 6 Matti Mäkelä 6 Juha Niemi 6 Petro Pynnönen 6 Kalle Rainio 6 Janne Riihimäki 6 Pekka Suhonen 6 Ville Supponen 6 Tuomas Syrjä 6 Sami Tuomela 6 Heikki Vasamies 6 William Velmala 6 Teemu Fors 5 Petteri Hytönen 5 Timo Lintula 5 Paavo Sallinen 5 Mikko Savelainen 5 Jan Södersved 5 Ina Tirri 5 Sebastian Andrejeff 4 Johan Linden 4 Jari Miettinen 4 Mika-Petri Harju 3 Tomi Rantanen 3 Yrjö Klinge 2 Risto Suksi 2 Juha Markkola 1
