Yhdenmukainen perusta pinnojen laskemiselle

Suomen pinnat

Suomen, WP:n ja maailmanpinnat lasketaan näiden lajilistojen mukaisesti. Suomen lajilistaa täydennetään RK:n päätösten mukaisesti. (Ks. myös BirdLife Suomen nimistötoimikunnan 4.4.2022 päivittämä maailman lintujen suomenkielinen nimistö.)

Tosispontaanit pinnat

Tosispontaaniin havaintoon liittyvät yllätyksellisyys ja lintuyksilön ensilöydön tekeminen. Tosispontaani pinna voidaan laskea kun havainnoitsija löytää itse ilman kyseistä lintuyksilöä koskevaa ennakkotietoa maastosta linnun, jonka hän itse määrittää tai joka myöhemmin määritetään toisen henkilön toimesta.

Havainnon ja havaitun yksilön tulee olla uusi. Jo aiemmin havaitusta yksilöstä voi laskea tosispontaanin vain jos ko. havainto:

• ei ole ollut havainnoitsijan tiedossa hänen tehdessä omaa havaintoaan (esim. punakaulahanhi Suomenlahden muuttoreitillä) tai
• uusi löytö tehdään täysin ennalta odottamattomalta paikalta johon siirtyminen on edellyttänyt linnulta muuttolentoa (paikallisen linnun liikkuminen esim. olennaisesti saman alueen ruokailupaikkojen välillä ei ole muuttolentoa).

Tosispontaanin pinnan saa vain löytäjä, ei määrittäjä eikä löytäjän kanssa samassa ryhmässä havainnointia suorittanut henkilö, paitsi jos voidaan kiistatta osoittaa että löytö on tapahtunut samanaikaisesti (esim. rivissä komppaaminen). Samoin pyydystetystä linnusta tosispontaanin pinnan saa vain linnun ensilöytäjä.

Tosispontaania pinnaa ei voi laskea lintuyksilöstä, joka tiedetään tai RK/ARK:n toimesta tulkitaan aiemmalle kesä- tai talvireviirilleen palaavaksi yksilöksi. 

Pinnan saamisen edellytys on, että havainto hyväksytään RK:n tai ARK:n toimesta mikäli kyseessä on tarkastettava laji.

Ekopinnat

Kotipihan pinnojen lisäksi voit laskea ekopinnoiksi kaikki kotoa omin voimin tehtyjen retkien lajit Suomessa, kunhan liikut ekologisesti kestävin keinoin.

Pinnakelpoisia ovat havainnot, joissa reitti koti-havainto-koti on kuljettu hyväksyttävällä tavalla.

Hyväksyttyjä kulkutapoja ovat sellaiset, joissa liikkumiseen käytetään omia voimia tai muita ekologisia energialähteitä, esim. kävely, pyöräily, hiihto, potkukelkkailu, soutu.

Moottorikäyttöisten ajoneuvojen, joukkoliikenne (bussi, juna, lautta jne.) mukaan lukien käyttö on kiellettyä.

Koti on väestörekisterin mukainen kotiosoite. Näin se voi olla vain yhdessä paikassa kerrallaan sekä vaihtua vain virallisen (väestörekisteri-ilmoitus) muuton yhteydessä.

Sääntöjen tulkintaesimerkit:

Esimerkki 1

Jos saavut soutuveneelle /kanootille kodistasi vaikkapa polkupyörällä, voit noteerata vesillä ollessasi uusia lajeja. Jos sen sijaan saavut autolla tms. moottorikäyttöisellä, et saa noteerata uusia ekolajeja.

Esimerkki 2 

Jos pyöräilet töihin ja takaisin, mutta joudut käyttämään työpäivän aikana esim. autoa, voit laskea työmatkoilla havaitut lajit ekopinnoiksi koska väli koti–havainto–koti on kuljettu ilman moottoriajoneuvoa. Tämän tyylisen retken ”keskeytyksen” aikana ei saa käydä kotipesässä.

© Bongariliiton pinna- ja tiedotustoimikunta

Kaikista yksilöistä ei saa pinnaa

Havaitun lintuyksilön pinnakelpoisuus määrittyy alla olevien seikkojen perusteella. Yleisenä periaatteena on, että pinnaksi voidaan laskea havainto varmasti tunnistetusta (Rariteettikomitean hyväksymästä) luonnonvaraiseksi tulkitusta lintuyksilöstä siten, että jokainen havaittu uusi lintulaji on yhden pisteen arvoinen.

Pääperiaatteen mukaan jonkun on siis havaittava lintu niin hyvin että havainnosta voidaan tehdä hyväksymiskelpoinen ilmoitus Rariteettikomitealle. Jos lintuyksilö on määritetty RK-kelpoisesti jonkun muun henkilön toimesta (ja kaavake on tekeillä / tehty), voi ko. linnusta sen havaitessaan laskea pinnan, mikäli on kiistattomasti nähnyt ja kiinnittänyt huomiota oikeaan lintuyksilöön ja havainnut siitä linnun yksilöiviä piirteitä tai tuntomerkkejä. Pinnaa ei laskea lintua yksilöimättä (esim. näkemällä parven missä lintu on) eikä edellä mainitun mukaisesti myöskään yksilöstä, josta ei itse pysty erottamaan mitään lajinmääritystä tukevia tai linnun yksilöiviä tuntomerkkejä (esim. musta piste horisontissa vaikka toinen henkilö osoittaisi oikean lintuyksilön). 

I – Yleinen määritelmä

BirdLife Suomi ry:n alaisena toimiva Rariteettikomitea (RK) päättää lajien ja havaintojen kuulumisesta eri kategorioihin. Bongariliiton hallitus päättää mitkä kategoriat lasketaan mukaan pinnoihin. Kunkin pinnaksi laskettavan havainnon yksilön on oltava RK:n hyväksymä ja pinnaksi laskettavaan kategoriaan sijoittama, mikäli laji kuuluu tai on havainnon tekohetkellä kuulunut RK:n tarkastettaviin lajeihin. Sama koskee alueharvinaisuuskomiteoiden tarkastettaviin kuuluvia lajeja. Mikäli yksilöstä ei ole tehty ilmoitusta RK:lle tai paikalliselle alueharvinaisuuskomitealle yhden vuoden kuluessa havainnon tekopäivästä, ei tämän havainnon varassa olevaa lajia saa laskea pinnaksi.

II – Erityistilanteet

a)  Kuollut lintu

Kuolleena löytyneestä tai kuolleena havaitusta linnusta ei saa pinnaa.

b)  Siirretty lintu

Muuten kuin rengastusta varten kiinni saatu tai pyydystetty lintu pysyy pinnakelpoisena, jos se vapautetaan löytöpaikan lähelle pian linnun elinvoimaisuuden toteamisen jälkeen. Vahingoittunut ja huonokuntoinen lintu on lain mukaan otettava hoitoon ja toimitettava viranomaiselle. Kaikkia huonokuntoisilta näyttäviä lintuja ei kuitenkaan pidä heti ryhtyä pyydystämään vaan on käytettävä tervettä harkintaa. Hoitoon ottamisen kriteerinä voidaan pitää sitä, että lintu on selvästi väärässä biotoopissa (esimerkiksi merilintu maalla) ja sen saa kiinni käsin ilman apuvälineitä. Myös lajin uhanalaisuus on huomioitava hoitoon ottamista suunniteltaessa. Ennen harvinaisen linnun kiinniottamista on Bongariliiton jäsenen otettava yhteys työvaliokuntaan. Pinnan hoitoon otetusta linnusta saa sen löytäjä retkikavereineen sekä muut linnun ennen kiinniottoa havainneet.

c)  Vapautettu lintu

Vapautetuksi tiedetystä yksilöstä ei saa pinnaa (esim. fasaani ja peltopyy tietyillä paikoilla).

d)  Rengastustilanteet

Rengastusta varten kiinni saadusta tai pyydystetystä linnusta saa pinnan. Esimerkiksi, jos rengastusta varten kiinni saatu lintuyksilö tuodaan ennen vapauttamistaan näytille lintu-aseman, yksityisalueen, ruovikon tai muun varsinaisen rengastuspaikan ulkopuolelle, saavat paikalle saapuneet ja linnun kädessä havainneet henkilöt siitä pinnan. Lintua ei kuitenkaan saa pitää turhaan vangittuna, vaan rengastajan on noudatettava rengastustoimiston ohjeita lintujen käsittelystä.

e)  Suomen tai paikallisalueen rajalta havaittu lintu

Suomen rajojen ulkopuolella olevasta linnusta saa pinnan, jos havainnon tekijä on itse ollut maamme rajojen sisäpuolella. Samoin paikallisalueelta (esimerkiksi Lauttasaaresta, Helsingistä, Pirkanmaalta) havaittu lintu on pinnakelpoinen, vaikka lintu olisikin ollut saaren, kunnan, maakunnan tai muun alueen ulkopuolella. Havainnoijan paikka on ratkaiseva.

f)  Takautuvuus

Pinnat lasketaan aina kulloinkin voimassa olevien aluerajojen, taksonomian tai kategoriastatuksen mukaan. Kulloinkin voimassa olevaa tilannetta sovelletaan vanhoihin havaintoihin takautuvasti. Näin ollen esim. kuntapinnat lasketaan nykyaluerajojen mukaan näiden rajojen sisällä tehdyt vanhat havainnot huomioiden. Samoin lajin taksonomia- tai kategoriastatuksen muuttuessa myös vanhat ennen muutospäätöstä tehdyt havainnot lajista huomioidaan pinnan arvoisina.

g) Lämpö- ja digikameran läpi nähdyt linnut sekä äänilaitteet (päivitys 20.3.2021)

Lämpö- ja digikameran läpi nähdystä linnusta saa laskea pinnan. Havainto on tehtävä paikasta, jossa on suora näköyhteys lintuun. 

Lintuhavainnon muokkaus ja vahvistus on sallittu myös äänihavainnoissa. Eli kuulolaitteiden tai mikrofonin vahvistama ääni on pinnakelpoinen. Havainto on tehtävä paikasta, jossa on suora kuuloyhteys lintuun.

Etälive-lähetyksen, dronekuvan, riistakameran ja vastaavien etähavaintolaitteiden käyttö tekee havainnosta pinnakelvottoman.

Äänihavaintojenkin kohdalla etähavainnointi tekee havainnoista pinnakelvottoman.

h) Tulkinnalliset rajatapaukset

Tulkinnallisissa rajatapauksissa päätöksen pinnakelpoisuudesta tekee Bongariliiton hallitus tai toimikunta, jolle hallitus on delegoinut tehtävän.

© Bongariliiton pinnatoimikunta

Esimerkkitapauksia

Esimerkki 1

Västra Norrskärin majakalla nähdään kiitäjä, jonka saaren miehittäjät saavat määritettyä häätökiitäjäksi täydellisten valokuvadokumenttien kera. Merenkäynti on niin kovaa, että naapurisaaressa retkellä oleva bongari B ei pääse paikalle, mutta löytää hetken haromisen jälkeen majakan liepeiltä linnun, jonka lentorata vaikuttaa apusmaiselta. B soittaa häätökiitäjää yhä ihasteleville havainnoijille ja kuvailee linnun lentorataa saaressa olijoille niin tarkasti ja yksityiskohtaisesti (”nyt syöksyy, nousee, kääntyi pohjoiseen, menee edelleen, nyt kääntyi etelään..”) että kaikki osapuolet ovat vakuuttuneita siitä, että henkilö B seuraa varmasti oikeaa lintua.

Vastavalon ja lämpöväreilyn vuoksi bongari B ei kuitenkaan pysty näkemään linnusta juuri mitään tuntomerkkejä, mutta tietää kuitenkin 100% katsovansa häätökiitäjää. Saako henkilö B pinnan vai ei, ja millä perusteella?”

Tässä ”linnun yksilöivä piirre” on ”lentorata vaikuttaa apusmaiselta”, eli kovin ohut se on, mutta se kuitenkin yksilöi linnun tuossa kontekstissa…

Bongari B saa laskea pinnan.

Esimerkki 2

Västra Norrskärin majakalla nähdään kaksi kiitäjää, joista toisen saaren miehittäjät saavat määritettyä vaaleakiitäjäksi täydellisten valokuvadokumenttien kera. Toinen on tervapääsky. Merenkäynti on niin kovaa, että naapurisaaressa retkellä oleva bongari B ei pääse paikalle, mutta löytää hetken haromisen jälkeen majakan liepeiltä linnut, joiden lentorata vaikuttaa apusmaiselta. B soittaa vaaleakiitäjää yhä ihasteleville havainnoijille ja kuvailee linnun lentorataa saaressa olijoille niin tarkasti ja yksityiskohtaisesti (”nyt syöksyy, nousee, kääntyi pohjoiseen, menee edelleen, nyt kääntyi etelään..”) että kaikki osapuolet ovat vakuuttuneita siitä, että henkilö B seuraa varmasti oikeaa lintua. Vastavalon ja lämpöväreilyn vuoksi bongari B ei kuitenkaan pysty näkemään linnuissa mitään tuntomerkkejä, mutta tietää kuitenkin 100% katsovansa vaaleakiitäjää.

Saako henkilö B pinnan vai ei, ja millä perusteella?”

Tällöin B siis ei ole havainnot linnuissa mitään yksilön erottavia tuntomerkkejä, (pieni väriero ei voi näkyä noissa oloissa), jolloin hän ei saa pinnaa.

Esimerkki 3

Marraskuussa on tyynenä harmaana ja ajoittain sumuisena arki-iltapäivänä Tuusulanjärvellä neljän vesilinnun parvi, joista määritetään havaintopaikalla: naaraspukuinen pilkkasiipi, nuori amerikanjääkuikka ja kaksi nuorta kuikkaa. Koska paikka on pääkaupunkiseudulla amerikanjääkuikkaa käy katsomassa kymmenet bongarit. Lintuja voi katsoa eri pisteistä sekä järven itä-, että länsirannalla. Muutama valokuvaaja viipyy paikalla koko valoisan ajan puoli viiteen asti, mutta muita bongareita tulee ja menee.

Kokenut bongari A ajaa Tervanokan rantaan ja löytää linnut 1 km:n päästä. Amerikanjääkuikka löytyy helposti erottuen kookkaampana kuikista. Muut linnut hän sivuuttaa nopeasti. Nähtyään kohteen hän kiiruhtaa eteenpäin, ”tästähän ehti vielä takaisin töihin”.

Bongari B ja C sekä noviisi D tulevat yhtä aikaa Vanhankylänniemeen järven länsirannalla. Kaukoputket pystytetään ja neljän linnun ryhmä löytyy helposti tyyneltä järveltä. Noviisi saa ensin kaukoputkensa kuvaan nokkaa yläviistoon pitävän kuikan jolla ei näy reisilaikkua. Kirjoista tuntomerkkejä lukeneena hän tietää että sellainen kuikkalintu voisi olla kaakkuri. Hän kysyy B:ltä ja C:ltä: voisiko tuo lintu jota katson olla kaakkuri, kun se on niin erinäköinen. C katsoo D:n tarkoittamaa lintua, ja toteaa nähtyään reisilaikuttoman linnun: ”toi on tota yksilöllistä ulkonäkövaihtelua”. B ei edes katso pienempiä kuikkia, vaan on tohkeissaan amerikanjääkuikasta, joka on arvokas Järvenpäänpinna.

Bongari E, joka myös valokuvaa ahkerasti, onnistuu saamaan mukavia kuvia vesilinturyhmästä. Hän juttelee bongari F:n kanssa, joka löysi linnut. Miksiköhän noi kaksi kuikkaa on niin eri näköisiä. Toinen on hieman pienempi, eikä sillä näy reisilaikkua.

Pari päivää myöhemmin, kun kuvat siis ovat olleet netissä jo yli 2 vuorokautta bongari G muistaa tundrakuikan olevan suurin piirtein kuin kuikka, mutta hieman pienempi ja ilman reisilaikkua. Ei kestä montaa tuntia niin kuvaajilta on saatu nettiin kaikki relevantit kuvat linnuista. Kaikki ovat vakuuttuneita siitä, että kuikkalintuja oli parvessa kolme lajia, amerikanjääkuikka, kuikka ja tundrakuikka, joka on maalle uusi laji. RK hyväksyy myöhemmin tundrakuikan Suomelle uudeksi lajiksi.

Edellä mainitusta porukasta tundrakuikasta saa pinnan C, D, E ja F. He ovat kaikki huomanneet jotain erikoista parven pienimmässä kuikkalinnussa. Sen sijaan A ja B eivät voi laske tundrakuikasta pinnaa, sillä he eivät ole kiinnittäneet huomiota tähän kolmanteen yksilöön ja sitä yksilöiviin yksityiskohtiin. Se on vain ollut kuikka toisen kuikan kanssa. G ei saa pinnaa, vaikka hän keksi lajin kuvista. G ei käynyt paikalla.

Esimerkki 4

Suomen toinen tundrakuikka löytyy syksyllä 2012 Valkealan Vuohijärveltä. Iltapäivällä lintu lähtee lentoon suoraan havainnoitsijoista poispäin ja nousee korkealle näkyen useiden minuuttien ajan eteläisellä taivaalla ainoana Gaviana. Kymmenen sekuntia lentoon nousun jälkeen linnusta ei enää pysty näkemään lajinmäärityksen kannalta mitään tuntomerkkejä, vaikka lintu tekeekin vielä ”komean” kierroksen järven eteläosan yllä ennen poistumistaan horisonttiin. Henkilö A saapui paikalle 10 sekuntia lentoonlähdön jälkeen, sai linnun heti putkeen ja ehti seurata poispäin lentävää Gaviaa ja järven eteläpään yllä tapahtunutta kaarrosta useiden minuuttien ajan, kymmenien linnun hyvin nähneiden joukossa. Henkilö A onnistui siis kiistatta näkemään tundrakuikan Suomessa omilla silmillään, eli sikäli bongaus ”onnistui”. Toisaalta suureksi harmikseen hän ei nähnyt lintua niin hyvin kuin olisi halunnut; tosiasiassa hän ei nähnyt linnusta mitään sellaisia tuntomerkkejä, joilla alkaisi itse edes epäillä lajia tundrakuikaksi, mutta fiilis linnun lentäessä oli kuitenkin mahtava: ”ehdin!” Saako henkilö A pinnan vai ei, ja millä perusteella?

Henkilö A saa laskea pinnan, koska on nähnyt varmasti saman määritetyn yksilön ja nähnyt siitä Gavian muodon ja lentotavan hyvin.

Esimerkki 5

Henkilö C on staijaamassa Kurkelassa ja havaitsee kiikareillaan kohti tulevan pikkufalcon. Lintu näyttää tulevan niin läheltä, että C kaivaa linnun katsomisen sijasta kameran esiin ja ottaa vastavalon puolelta ohittavasta pikkufalcosta pari pitkää sarjaa. Havaintotilanteessa C ei kiinnitä huomiota mihinkään poikkeukselliseen eikä etsimen läpi näy mitään hälyttävää. Lintu katoaa lähimetsän taakse eikä tule uudelleen näkyviin. Kohta C zoomaa otettuihin kuviin kameransa näytöllä ja toteaa, että ohi lentänyt lintu olikin amurinhaukka. Saako henkilö C pinnan vai ei, ja millä perusteella?

C saa pinnan, on varmuudella kuvatessaan nähnyt kyseisen yksilön, joka määritetään jälkikäteen lajilleen kuvista.

Esimerkki 6

Suomenojan eteläaltaan reunaosmankäämissä 20 m tornista on elokuun puolivälissä nähty ja valokuvattu osmankäämikerttunen, uusi laji Suomelle. Bongareita on virrannut paikalle läheltä ja kaukaa, mutta lintu on nähty viimeksi klo 18. Bongari X Porista saapuu paikalle kello 19:30. Jonotettuaan tunnin hän pääsee ahtaaseen torniin ja alkaa selata alaviistossa olevaa osmankäämi-järviruokokasvustoa. Mitään ei näy. Aika kuluu. Aurinko laskee 21:15.  Bongareita alkaa poistua valon vähetessä. Yh’täkkiä, pimeyden melkein laskeuduttua, huomataan liikettä 50 m tornin länsipuolella. Liikettä aiheuttavaa lintua tai muuta eläintä ei vaan näy. Sitten pikkulintu lentää tarkkailupisteestä pienen matkan avoveden yli toiselle puolelle. Se näkyy vaaleata vettä vasten, mutta mitään värejä ei näy. Muodosta on vaikeata saada käsitystä. Lintu katoaa kasvillisuuteen. ”Siinä se oli”, toteavat tyytyväiset bongarit ja alkaa armoton onnittelukättely. 

Valitettavasti kättely oli ennenaikaista, kukaan pikaisen lennon nähnyt ei saa pinnaa, sillä linnusta ei nähty yhtään mitään. Ei voitu myöskään olla varmoja, että yksilö oli monta tuntia aiemmin nähty osmankäämikerttunen.