Määrityskisa 2018

Kilpailun säännöt

Kilpailu alkaa helmikuun alusta 2018 ja päättyy joulukuun viimeinen päivä 2018. Kierroksia on yksitoista (11). Joka kuukausi on määritettävänä kaksi kuvaa, ja kuvat vaihtuvat aina jokaisen kuun alussa. Kilpailuun saavat osallistua Bongariliiton jäsenet poislukien päätoimittaja, kuvaajat ja määritysasiantuntija sekä edellisvuoden voittaja. Kuvien lajit on tavattu WP:n alueella (IOC:n listaa mukaillen). Kilpailussa on vain ns. reilun kaupan kuvia, eli untuvikot, risteymät ja värimuunnokset on jätetty pois. Jos kuvassa on useampi lintuyksilö, ne ovat samaa lajia, ellei erikseen mainita. Vastaukseksi riittää oikea laji (alalajia, sukupuolta tai ikää ei tarvitse määrittää tai mainita – toki saa, jos haluaa). Jokaisesta oikeasta vastauksesta saa yhden pisteen, väärästä tai tyhjästä vastauksesta nolla. Vastauksia voi lähettää vain yhden per kilpailija, ja ensimmäiseksi tullut vastaus hyväksytään. Tuomareina toimivat päätoimittaja ja määritysasiantuntija, ja mahdollisia valituksia ei noteerata. Kilpailun voittaja, eli eniten pisteitä kerännyt saa palkinnon. Mikäli kilpailu päättyy tasapisteisiin, voittaja ratkaistaan ”rankkarikisalla”, kerrasta poikki -tyylisesti. Palkintona on lahjakortti KonTiki Toursin lintumatkalle. Lahjakortin arvo on ko. matkan arvo (kuitenkin max. 3000 euroa). Palkintomatka on käytettävä alkavan kalenterivuoden aikana palkinnon julkistamisesta. Vastaukset tulee lähettää sähköpostitse osoitteeseen [email protected] aina kunkin kuun viimeiseen päivään mennessä. Sähköpostiviestin aiheeksi Määrityskilpailu.

 

Voitto ratkesi sittenkin arvonnalla!

Kärkikaksikko Tero Toivanen ja Markus Lampinen päätyivät määritysskabassa tasatulokseen, jonka jälkeen otettiin nopea kahden kuvan ”rankkarikisa”. Tämäkään ei auttanut vaan molemmat määrittivät jälleen molemmat kuvat oikein! Sen enempää perustelematta (ehkä jaksan laittaa perustelut myöhemmin tänne) määrityskuvissa olivat juv samettipääkerttu (Sylvia melanocephala) ja naaras punasotka (Aythya ferina).  Tämän jälkeen suoritettiin arvonta, joka on videoitu. Arpa ei ole paras mahdollinen tapa selvittää, kuka on paras määrittäjä, mutta tähän näiden uskomattoman tasaväkisten veijareiden kohdalla nyt päädyttiin. Arpa suosi Keski-Suomen omaa poikaa Tero Toivasta, joka lähtee Kon-Tikin lintumatkalle! Isot onnittelut! (7.1.2019/KuhPe)

Tasapeli

Ensimmäistä kertaa tämän määrityskisan historiassa jouduttiin tasapelitilanteeseen. Aiempien vuosien säännöissä on tasapelin sattuessa ratkaisuna ollut arvonta, mutta nyt päätettiin kokeilla “rankkarikisaa”. Kisa on siis vain kahdelle tasapeliin päässeelle vastaajalle, tässä tapauksessa M. Lampiselle ja T. Toivaselle. Jos sekin päättyy tasatilanteeseen, sitten arvotaan. Arvonnan suorittavat kisan laatija ja Bongariliiton pj. Sormet ristiin ja onnea! Kuva 21 oli paria peltosirkku- ja pajusirkkuvastausta lukuunottamatta tunnistettu kirviseksi. Ehdotuksia tuli isokirvisestä, metsäkirvisestä ja taigakirvisestä. Hyvin oli kuitenkin kirvisten uloimpien pyrstösulkien kuviointi ja väritys hallussa seitsemällä vastaajalla, jotka määrittivät lajin oikein tundrakirviseksi (Anthus gustavi). Kuva 22 aiheutti harvinaisen paljon hämmennystä. Seuraavia lajeja ehdotettiin: turkinkyyhky, palmukyyhky, mustakaularastas, tummajunkko ja kirjokerttu. Vaalean harmaanruskea, kuvioton, melko ison oloinen lintu pähkinäruokinnalla… Vaaleareunuksiset, yhtenäisen tummat siipisulat ja iphit ja hyvin vaalea, kuvioton alapuoli, pähkinöiden yläpuolella pilkistävä iso musta silmä ja hyvällä mielikuvituksella melko tukeva, vaaleanpunainen koipi johdattelevat ajatukset nuoreen punakottaraiseen (Sturnus/Pastor roseus). TULOKSET: Markus Lampinen 20Tero Toivanen 20 Petteri Hytönen 18 Heikki Vasamies 18 Markus Miettinen 17 Juha Niemi 16 Tuomas Syrjä 16 Mika-Petri Harju 13 Kari Haataja 11 Mikko Savelainen 11 Sami Tuomela 11 Vesa Jouhki 10 Timo Lintula 9 Janne Riihimäki 9 Risto Suksi 9 (Listasta jätetty pois kaksi viimeistä kierrosta väliin jättäneet)

Viimeiselle kierrokselle

Toiseksi viimeisen kierroksen kuvat eivät onnistuneet heilauttamaan kärkeä suuntaan eikä toiseen. Tilanne on hankala, ja viimeisellä kierroksella on ratkaisun tapahduttava, muuten joudutaan ensimmäistä kertaa tässä kisassa siihen tilanteeseen, että voittaja ratkaistaan rankkarikisalla. (Ensimmäisissä kisoissahan tasapelisääntö oli arvonta, mutta se on aina jollain lailla epäreilu tapa ratkaista mestari).

Kuvan 19. phyllari oli pahus vieköön helpompi kuin piti. Kärkikaarti tunsi linnun mukisematta, vaikka hajontaakin vastauksissa oli. Linnusta ehdotettiin oikean lajin lisäksi ruskouunilintua, siperianuunilintua ja Idänuunilintua. Pitkä, selvä silmäkulmanjuova, leveä, yhtenäinen silmäjuova silmän takana, selvähköä kuviointia korvanpeitinhöyhenissä, harmaata sävyä rinnan sivuilla, vihreää siipisulissa, tumma otsa ja tumma alanokan kärki vaaleiden jalkojen kera johdattelevat vähän liiankin helposti lapinuunilintuun, eikä siipijuovan näkymättömyys hämännyt ketään ainakaan kärkiporukassa. Eräs määrittäjä-ässä jopa mainitsi sellaisen pilkottavan kuvassa. Koska kukaan ei ehdottanut esim. tenellipestä, ei siitä sen enempää… Näillä eväillä lintu on siis lapinuunilintu (Phylloscopus borealis).

Eipä kuvan 20. kahlaajakaan kauheasti päänvaivaa huipulla aiheuttanut. Ehdotuksia oikean lisäksi tuli valkoperäsirristä (2), jänkäsirriäisestä (2), pikkusirristä ja kuovisirristä. Yleinen höyhenpuvun tummuus voi viedäkin ajatukset Limicolaan, mutta kuovisirriin ei selkäpuolen kuviointi istu. Selkäpuolella ei ole havaittavissa minkäänlaista v-kuviota ja puku on huomattavan musta-valkoinen. Edellä mainitut tuntomerkit hartiahöyhenten tummien keskustojen muodon ja kupeilla olevien pienten viirujen lisäksi mahdollistavat kainaloaan tuulettavan sirrin määrityksen kanadansirriksi (Calidris pusilla).

Tilanne 1.12.2018: Petteri Hytönen 18 Markus Lampinen 18 Tero Toivanen 18 Heikki Vasamies 16 Markus Miettinen 15 Juha Niemi 15 Tuomas Syrjä 15 Mika-Petri Harju 12 Sami Tuomela 11 Kari Haataja 10 Vesa Jouhki 10 Teemu Fors 9 Timo Lintula 9 Janne Riihimäki 9 Mikko Savelainen 9 Risto Suksi 9 Jari Miettinen 8 Ari Vuorio 7

Taskubiljardia

Vaikka kuva 17 on melko yksiselitteisesti se, mikä se on, oli se silti odotetun hankala. Kuvasta ehdotettiin kyproksenkerttua, arabiankerttua (2), hernekerttua, samettipääkerttua, mustapyrstötaskua ja kivitaskua (tosin kivitaskuvastaus lienee enemmän tai vähemmän läppä). Pieni pyöreä muoto, lämpimän tummanharmaa yleissävy, muusta ruumiista tummana erottuvat siivet ja kokomusta (lyhyt) pyrstö ilman valkeita reunoja sulkevat muut ehdotetut lajit pois. Kuvassa säpisee isopurppuramedestäjänaaras (Cinnyris osea). Kuva 18 oli nolo laatijan moka: oletuksena oli, että lintu on rusotasku. Myöhemmin kuitenkin ilmeni, että määritys ei ole varma, ja lintu voi olla kivitasku. Kuva hylätään kisasta kokonaan. Pahoittelut asiasta. Selvitystä asiasta ja toinen kuva ko. linnusta nähtävissä Bongariliiton Facebook-sivulla. Tilanne 1.11.2018: Petteri Hytönen 16 Markus Lampinen 16 Tero Toivanen 16 Heikki Vasamies 15 Tuomas Syrjä 14 Markus Miettinen 13 Juha Niemi 13 Pekka Suhonen 11 Mika-Petri Harju 10 Sami Tuomela 10 Teemu Fors 9 Janne Riihimäki 9 Vesa Jouhki 9 Mikko Savelainen 9 Jari Miettinen 8 Kari Haataja 8 Risto Suksi 8 Timo Lintula 7 Ari Vuorio 7 Kristiina Järvenpää 6

Piinaava kierros

Syyskuun kierros tasoitti kärjen takaisin piinaavaan tasapisteasetelmaan…

Kuvassa 15 maassa ruokaileva pikkulintu oli toisille helppo, toisille ei. Ääniä saivat oikean vastauksen lisäksi rautiainen (2), mustakurkkurautiainen, pikkuvarpunen, juovapääsirkku sekä valkokurkkusirkku (4). Pisarasiipijuova ja tertiaalit eivät oikein sovi jenkkisirkuille (vaikkakin valkokurkkusirkulla voi olla myös paljolti tuota muistuttava siipijuova). Tuollainen siipijuova taas on rautiaisille tyypillinen. Linnun lämpimähkö yleissävy ei istu tavallisen rautiaisen sävymaailmaan. Selkähöyhenten ja tertiaalien reunusten punaruskea sävy ja tertiaalien kuviointi sopivat parhaiten taigarautiaiselle (Prunella montanella).

Kuvan 16 lokki aiheutti odotetusti ahdistusta ja todisti jälleen kerran sen, että lokit eivät ole helppoja eivätkä vähimmässäkään määrin yksiselitteisiä. Kuvasta ehdotettiin kolmea lajia: selkä-, etelänharmaa- ja harmaalokkia. Tuoreessa ja kulumattomassa puvussa pasteeraava 1kv lokki, jonka habitus on ensisilmäyksellä harmaalokin. Etelänharmaalokilla jalat olisivat pidemmät ja nokka olisi micalla jykevämpi. Keskimääräistä tummempi ja kontrastikkaampi puku tekee linnusta hyvin selkälokkimaisen (tai micamaisen). Kuitenkin pään ja vatsapuolen kuvionti ovat tyypillistä argarimaista suttua. Isojen peitihöyhenten kuviointi sopii näistä kolmesta lajista eniten harmaalokille. Tertiaalien kuvionti ei näy kunnolla

mutta kyllä sieltä erottuu paljon valkoista reunoissa, mikä myös sopii harmaalokille. Muun muassa näillä tuntomerkeillä tästä epätyypillisestä, Helsingin Kampissa kädestä syöneestä harmaalokista pystyy määrittämään harmaalokin (Larus argentatus).

Tilanne 1.10.2018: Tero Toivanen 15 Petteri Hytönen 15 Markus Lampinen 15 Heikki Vasamies 14 Markus Miettinen 13 Juha Niemi 13 Tuomas Syrjä 13 Pekka Suhonen 11 Mika-Petri Harju 10 Sami Tuomela 10 Teemu Fors 9 Janne Riihimäki 9 Vesa Jouhki 9 Jari Miettinen 8 Mikko Savelainen 8 Risto Suksi 8 Kari Haataja 7 Timo Lintula 7 Ari Vuorio 7 Kristiina Järvenpää 6

Kuvan 14 männyssä nyhertävä tikka oli määrityskuvana oikeastaan kolmen lajin välillä arpomista. Tikka tunnettiin hyvin, ja oikean lajin lisäksi ehdoteltiin odotetusti käpy- ja syyriantikkaa. Avaintuntomerkit tässä tikassa ovat valkoiset uloimmat pyrstösulat, haaleanpunertava alaperä ja hyvällä mielikuvituksella pientä suttuviirua kupeilla. Nämä tuntomerkit yhdessä auttavat sulkemaan pois muut olkalaikkutikat, käpy- ja syyriantikan ja jäljelle jää tammitikka (Dendrocopos medius). Syyskuun kierros polkaistaan käyntiin uusilla kuvilla, joista toinen on kaikkien rakastama lokkikuva – sori siitä :) Tilanne 1.9.2018: Tero Toivanen 14 Petteri Hytönen 13 Markus Lampinen 13 Juha Niemi 13 Tuomas Syrjä 13 Heikki Vasamies 13 Markus Miettinen 12 Pekka Suhonen 11 Mika-Petri Harju 10 Sami Tuomela 10 Teemu Fors 9 Janne Riihimäki 9 Vesa Jouhki 8 Jari Miettinen 8 Paavo Sallinen 8 Mikko Savelainen 8 Kari Haataja 7 Risto Suksi 7 Ari Vuorio 7 Kristiina Järvenpää 6 Timo Lintula 6

Heinäkuun paahtoa – kärkipaikalla heilahti

Heinäkuun kuvat on katsottu ja tunnistettu. Kierros sai aikaan muutoksia kärkipaikalla. Kuvan 11 oranssin linnun määritys pyöri pääasiassa kahden lajin välillä. Oikean lajin lisäksi vuorileppälintu sai jonkin verran ääniä ja hajaäänenä kuului Amerikan-vieras idänlehtoturpiaali. Molempien kuvien kohdalla voisin kuvitella, että tietokoneen/tabletin/luurin näytön eroilla on vaikutusta siihen, miltä lintu näyttää ruudulla. Eräänkin vuorileppälintua ehdottaneen perustelussa oli oranssin värin sävy, joka siis on vuorileppälinnulla punaisempi ja sepelleppälinnulla keltaisemman oranssi. Kokoa on kuvasta mahdotonta tulkita, mutta koivet ovat hyvinkin hentoiset ja linnun olemus “näyttää pieneltä”. Räikeät valkoiset siipikuviot mustissa siivissä ja punainen yleisväri eivät oikein sovi muille lajeille, kuin sepel- ja vuorileppälinnulle. Pyrstön alapuolen väritys sopii näistä parhaiten sepelleppälinnulle, mutta siinä on vaihtelua. Parhaat tuntomerkit ovat varmaankin se, että vuorileppälinnun suuri ja räikeä valkoinen siipilaikku näkyy myös valkoisena siiven alapinnalla sekä jo aiemmin mainittu alapuolen hillitymmän oranssi sävy. Kuvassa kuvaajaa pakenee siis sepelleppälintu (Phoenicurus moussieri). Lajin määritti oikein 14 vastaajaa. Kuvan 12 kahlaaja oli pahempi tapaus. Linnusta ehdotettiin yllättävän monta amerikansipiä ja lapinsirriä, vaikka niiden paraatituntomerkkinä ovat vaaleat jalat – ensin mainitulla jopa erityisen keltaiset. Valohan tunnetusti vaikeuttaa joskus kahlaajien koipien värin toteamista, mutta tässäkin tapauksessa käy mielessä laitteiden näyttöjen eroavaisuudet… Noh, oli miten oli, linnulla on tummanharmaat koivet. Muita ehdotuksia olivat gobintylli, kaspiantylli, pikkutylli, taigaviklo, rantasipi, suosirri ja kääpiöliitäjä. Siipijuovat sulkevat ehdotetuista lajeista pois kolme. Siipijuovan muoto ja pyrstön kuviointi eivät oikein sovi kaspian- ja gobintyllille, eivätkä kauhean hyvin rantasipillekään. Mitäänsanomattoman tasaisen harmaanruskea yläpuoli, valkoinen vatsapuoli, leveälti valkeat pyrstönreunat tumman kärjen kera ja pitkähköt, tummat jalat sekä selvä siipijuova sopivat mustajalkatyllille (Charadrius alexandrinus). Mujatyn määritti oikein 6 vastaajaa.

Tilanne 1.8.2018:

Tero Toivanen 12

Petteri Hytönen 11

Markus Lampinen 11

Juha Niemi 11

Pekka Suhonen 11

Tuomas Syrjä 11

Heikki Vasamies 11

Markus Miettinen 10

Teemu Fors 9

Mika-Petri Harju 9

Sami Tuomela 9

Janne Riihimäki 8

Paavo Sallinen 8

Mikko Savelainen 7

Ari Vuorio 7

Vesa Jouhki 6

Jari Miettinen 6

Risto Suksi 6

Kari Haataja 5

Kristiina Järvenpää 5

Timo Lintula 5

Sebastian Andrejeff 4

Sorsat on pahoja

Kuvan 9 sorsa oli odotetun paha kuva. Sen verran paha jopa, että se heilautti kärjen tilannetta! Eniten sai ääniä heinätavi (8), lisäksi ehdotettiin lapasorsaa ja punanokkasorsaa. Punatavivastauksia odotin, mutta niitä ei tullut yhtään. Selkäpuolen kuviointi, tertiaalien vaalea keskijuova ja pään kuviointi rajaavat mahdollisuudet pariin lajiin. Paljon ehdotetulla heinätavilla ei ole tertiaaleissa juovaa ja pään kuviot olisivat vielä voimakkaammat. Sen sijaan kyseisennäköinen suomukuvioinen selkäpuoli, tumma poskilaikku ja melko kylmänruskea yleissävy viittaavat vahvasti sinisiipitaviin, jolla myös voi olla tertiaaleissa vaalea keskijuova. Näillä eväillä linnu  pystyy määrittämään sinisiipitaviksi (Anas discors).

Kuvan 10 pikkulinnun piti olla näistä se vaikeampi. Jenkkivarpuslintuvastauksia tuli vain yksi: kenttäsirkkunen. Lisäksi arvattiin lapinsirkkua ja pikkuvarpusta. Kupeilla näkyvät tummat kuviot olivat liian selvä tuntomerkki, joten jos määrityksessä vain pääsi Passer-sukuun, loppupeli oli selvä. Kuvassa pistelee jyviä poskeensa koiras pensasvarpunen (Passer hispaniolensis).

Tilanne 1.7.2018:

Pekka Suhonen 10

Tero Toivanen 10

Petteri Hytönen 9

Markus Lampinen 9

Markus Miettinen 9

Juha Niemi 9

Tuomas Syrjä 9

Heikki Vasamies 9

Teemu Fors 8

Mika-Petri Harju 8

Paavo Sallinen 8

Sami Tuomela 8

Janne Riihimäki 7

Mikko Savelainen 7

Ari Vuorio 7

Vesa Jouhki 6

Jari Miettinen 6

Timo Lintula 5

Risto Suksi 5

Sebastian Andrejeff 4

Kari Haataja 4

Kristiina Järvenpää 4

Hajontaa – paitsi kärjessä

Toukokuun kierros ei kärkeä horjuttanut. Kuva 7 tunnettiin kiitettävästi. Oikean vastauksen lisäksi ehdoteltiin punarintanakkelia. Punaruskean kirjavat pyrstön alapeitinhöyhenet ja alaperä ja lyhyt pyrstö, muutoin valkea alapuoli sekä jalan vierestä pilkottava musta silmäjuova eivät oikein anna tilaa muille lajeille kuin pähkinänakkelille (Sitta europaea).

Kuva 8 aiheutti hämmennystä monissa vastaajissa. Linnusta ehdotettiin laajalla skaalalla yli sukurajojen härkälintua, kalliopyytä, siperiantavia, nokisorsaa, allia, keräkurmitsaa ja tundrakurppeloa.

Avaintunromerkkejä linnussa ovat mm. valkea kyynärsiiven takareuna ja tarkkaan katsoen sinertävä siipipeili, joka näkyy ainakin vasemmassa kyynärsiivessä. Pitkänoloinen pyrstö. Kulmikas, erikoisen mallinen pää, jossa takaraivolle jatkuva tumma “töyhtö” sekä valkoinen silmänympärys.

Joku keksi myös oranssit jalat, ja vielä kun äkkää, että lintu lentää tyypillisesti pää ylös nostettuna, linnun voi määrittää vaihtopukuiseksi koiras mandariinisorsaksi (Aix galericulata).

Tilanne kesäkuun 1. 2018:

(Listasta poistettu toistaiseksi ne, jotka ovat jättäneet kolme viimeistä kierrosta väliin)

Markus Miettinen 8

Tero Toivanen 8

Pekka Suhonen 8

Mika-Petri Harju 7

Petteri Hytönen 7

Markus Lampinen 7

Juha Niemi 7

Paavo Sallinen 7

Tuomas Syrjä 7

Heikki Vasamies 7

Teemu Fors 6

Vesa Jouhki 6

Sami Tuomela 6

Janne Riihimäki 6

Mikko Savelainen 6

Ari Vuorio 6

Risto Suksi 5

Timo Lintula 4

Jari Miettinen 4

Sebastian Andrejeff 4

Kristiina Järvenpää 3

Kari Haataja 2

Helppoa, helppoa

Edelleen pidetään kisa helppona. Ja huhtikuun kierros sitä olikin. Kuva 5 tunnettiin mainiosti. Viirukerttulia ja keltahemppoa tarjottiin, mutta muutoin tuo kellanvihreä pikkulintu määritettiin hyvin. Lovipäinen pyrstö, pitkittäisviiruinen alaperä, valkea vatsa ja teräväkärkinen nokka yleisvärityksen lisäksi auttoi määrittämään linnun spinariksi eli vihervarpuseksi (Carduelis spinus).Kuva 6. ei myöskään aiheuttanut vaikeuksia, vaikka laatija luulikin pienessä mielessään, että joku menisi ”lankaan”. Pöyheät pyrstön alapeitinhöyhenet, ”karvaiset” housut, kylmänruskea yleissävy sekä pyrstön ja siipisulkien kuviointi ja vielä luminen koivunoksa johdattavat mielikuvat helposti varpuspöllöön (Glaucidium passerinum). Kiitos vastanneille, uudet kuvat ohessa! Tilanne vapunpäivänä 2018: (Listasta poistettu toistaiseksi ne, jotka ovat jättäneet kaksi viimeistä kierrosta väliin) Markus Miettinen 6 Tero Toivanen 6 Pekka Suhonen 6 Teemu Fors 5 Mika-Petri Harju 5 Petteri Hytönen 5 Vesa Jouhki 5 Markus Lampinen 5 Juha Niemi 5 Paavo Sallinen 5 Tuomas Syrjä 5 Sami Tuomela 5 Heikki Vasamies 5 Janne Riihimäki 4 Mikko Savelainen 4 Risto Suksi 4 Ari Vuorio 4 Timo Lintula 3 Jari Miettinen 3 Sebastian Andrejeff 2 Kristiina Järvenpää 2 Kari Haataja 1

Helppouden sietämätön keveys – tai jotain

Kuvan 1. rastas oli suurimmalla osalla ihan hallinnassa. Ruskea selkäpuoli, pitkä valkea silmäkulmanjuova ja punaista kyljissä. Semmoinenhan on punakylkirastas. Pari vastaajaa hairahtui kuitenkin toiselle mantereelle ja ehdotti punarintarastasta ja yksi taas ruostesiipirastasta. Punarintarastaalla kuitenkin selkäpuolen väri on selvästi harmaa, skj ei ulotu näin pitkälle taakse, eikä vatsassa ole punaisen lisäksi tummia kuvioita. Ruostesiipirastaan selkäpuoli taas on punertavamman ruskea eikä alapuolella ole punaista. Kuvassa touhuaa siis punakylkirastas (Turdus iliacus).

Kakkoskuvan terhakka pikkulintu olikin sitten taas yllättävän paha. Väitän, että lämpöinen iltavalo oli suurin syypää erheisiin. Jos näin on, vanhan sanonnan puujalkaversio “kuva valehtelee enemmän, kuin tuhat sanaa” pätee jälleen.

No, kuvasta ehdotettiin vuorihemppoa (peräti 12), pikkusirkkua, mäntysirkkua ja kiurua (kutakin 1). Pään ja rinnan kuviot, eikä oikein nokkakaan sovi kolmelle viime mainitulle. Vuorihemppoon taas äkkiä katsoen sopii tuo hämäävä lämpimänruskea sävy. Tukeva, harmaa nokka, viiruja kurkussa ja pään kuviot varsinkin silmän seudulla sopivat silti paremmin hempolle (Carduelis cannabina).

Tilanne 1.4.2018: (Mukana kaikki, joilla vähintään 1 piste) Markus Miettinen 4 Tero Toivanen 4 Pekka Suhonen 4 Teemu Fors 3 Mika-Petri Harju 3 Petteri Hytönen 3 Vesa Jouhki 3 Markus Lampinen 3 Juha Niemi 3 Paavo Sallinen 3 Tuomas Syrjä 3 Risto Suksi 3 Sami Tuomela 3 Heikki Vasamies 3 Janne Riihimäki 2 Mikko Savelainen 2 Ari Vuorio 2 Sebastian Andrejeff 1 Mika Bruun 1 Kari Haataja 1 Kristiina Järvenpää 1 Juhani Karvonen 1 Timo Lintula 1 Jari Miettinen 1

Tiira löi ällikällä

Eka kierros 2018 polkaistiin käyntiin hämmentävissä merkeissä. Eihän tässä näin pitänyt käydä. Viime vuoden tapaan muutama ekan kierroksen tuli olla ns. sikahelppo. Kuva 1 eli tiirakuva osoittautuikin yllättävän hankalaksi. Moni ehdotti kuvasta riuttatiiraa, vaikka oletin tässä kuvassa arvottavan lajiparin kala-/lapintiira välillä. Uskoisin, että kuvassa on hämännyt vaalea nokankärki, joka kuultaa voimakkaassa vastavalossa läpi. Nokassa on silti hyvinkin selvä punertava sävy, mikä ei sovi kuin kala- ja lapintiiralle. Riuttatiiran nokassa vaaleaa (keltaista) olisi lisäksi enemmän, kuin kuvan linnulla. Myös nokan muoto on riuttatiiraksi liian lyhyt. Myös mustalta näyttävät koivet voivat viedä ajatukset sinne riuttatiiran suuntaan. Talvipukuisen riuttatiiran päänkuviot ovat erilaiset kuin kala- ja lapintiiralla. Silmän ympärille muodostuu selvempi naamari, ja usein jopa valkeat silmäluomet korostuvat. Käsisiiven takareuna ei ole myöskään riuttatiiralla noin selvärajainen eivätkä mielestäni pyrstön reunat ole mustat. Olisiko riuttatiira myös vastavalosta huolimatta kauttaaltaan puhtaamman valkoinen? Entäpä sitten lapintiira? Näin voimakkaassa vastavalossa lapintiiran lintukirjatuntomerkki, eli kokonaan läpikuultavat siipisulat korostuisivat varmasti. Kuluneisuudesta huolimatta siivellä on hahmotettavissa kolmiomainen läpikuultava alue. Myöskään tummempi kyynärsiiven takareuna ei sovi lapintiiralle. Käsisiiven takareuna olisi lapintiiralla vielä terävämmin ja kapeammin musta. Pään muoto olisi pyöreämpi ja nokka ohuempi ja lyhyempi. Tiirasta ehdotettiin siis riuttatiiraa (9), lapintiiraa (6) sekä 1 ruusutiira. Kuvassa kuitenkin lentää lokakuinen kalatiira (Sterna hirundo). Voi mahoton paikka. Tämä vaan taas todistaa, että tiirat eivät todellakaan ole helppoja määritettäviä. Kisaan saatiin jännitystä ja ahdistusta jo heti ensimmäisellä kierroksella :) Kuvan kaksi petolintukaan ei ollut täysin yksiselitteinen määritettävä. Ääniä sai pikkukiljukotka, liitokotka ja arohiirihaukka, yksi kutakin. Muutoin kaikki määrittivät kaartavan pedon oikein. Hämäävin yksityiskohta – luulisin – on varmaan peitinhöyhenten vaalea lautuma / siiven yläpinnan väritys, joka ei ihan istu tyypilliseen meikäläiseen hiirihaukkaan. Kuvassa nimittäin lentää azorilainen hiirihaukka (Buteo buteo rothscildi). Mm. pyrstön kuviointi poissulkee muut ehdotetut lajit. Nyt jatketaan maltillisesti helpoilla kuvilla… Tilanne 1.3.2018: (Mukana kaikki, jotka saivat vähintään 1 pisteen) Mika-Petri Harju 2 Petteri Hytönen 2 Vesa Jouhki 2 Markus Miettinen 2 Mikko Savelainen 2 Pekka Suhonen 2 Tuomas Syrjä 2 Tero Toivanen 2 Sami Tuomela 2 Sebastian Andrejeff 1 Mika Bruun 1 Teemu Fors 1 Juhani Karvonen 1 Markus Lampinen 1 Timo Lintula 1 Juha Niemi 1 Janne Riihimäki 1 Paavo Sallinen 1 Risto Suksi 1 Heikki Vasamies 1 Ari Vuorio 1