Uutiskategoria: Suomi

Kaj Hällsten löysi Helsingin Viikistä 14.10.2021 syksyn – ja Suomen – toisen siperianlepinkäisen (Lanius cristatus). Suomen eka löytyi tänä syksynä Hailuodosta. Cristatus on jo toinen Suomen-pinna tänä vuonna, joita on löytynyt tuplasti. Myös Iranioita havaittiin kaksin kappalein. Kivikkosatakielen bongaukset eivät vaan onnistuneet yhtä hyvin kuin siperianlepinkäisten.

Hietakurki (Grus canadensis) parkkeerasi kurkiparvessa Tyrnävän pelloille 5.10.2021. Suomen kolmas havainto hietakurjesta oli hartaasti odotettu elis monelle. Helsingin linnun syksyllä 2011 ehtivät nähdä vain harvat ja valitut ja Pyhäjoella 2013 piipahtaneen vielä harvemmat. Nyt Tyrnävältä Kalle Hiekkasen löytämä lintu on hienosti bongattavissa. Kurki on epäilemättä sama yksilö, joka vietti tavakurkiporukassa kesää Pohjois-Norjassa.

Kova rarivuosi jatkuu: Lemlandin Lågskäriltä löytyi miehittäjien riemuksi Suomen kolmas aavikkokultarinta (Iduna rama). Löytämässä olivat ainakin Johannes Silvonen, Tomas Swahn ja Sebastian Andrejeff. Rama splitattiin aikoinaan pikkukultarinnasta omaksi lajikseen; Suomen ensimmäinen rama saatiin 9.10.1997 Signilskäriltä ja seuraava, bongattavissakin ollut 3.10.2012 Porvoon Söderskäriltä. Laji on siis havaitu vain lintuasemasaarilla.

Vihdoinkin se löytyi: Suomen eka siperianlepinkäinen (Lanius cristatus). Saana Meski löysi 9.9. lajin Hailuodon Hannuksenrannasta paikallisena. Naapurimaista ja muualta WP:ltä tästä itäisestä rarista on jo jonkin verran haviksia mutta Suomea laji on kiertänyt tähän asti.

Enontekiön Kilpisjärveltä löytyi hotellin pihapiiristä 18.7.2021 laulava Phylloscopus, jonka laulu, ulkonäkö ja mitat sopivat kamtshatkanuunilinnulle (Phylloscopus examinandus). Linnun löysivät ja lopulta pyydystivät ja rengastivat Petteri ja Aleksi Lehikoinen, Hanna Laakkonen ja kuvasi Esko Pasanen. Mikäli lintu osoittautuu ko. lajiksi, se on WP:n ensimmäinen havainto. Laji on hiljattain splitattu lapinuunilinturyhmästä. Onnittelut löytäjille. (18.7.2021/KuhPe) Kilpisjärven kamtshatkanuunilintu oli bongattavissa hyvin 19.7. koko päivän ollen välillä joitakin aikoja hiljaa Ja kateissa. Seuraavana päivänä 20.7. siitä ei tehty havaintoja, vaikka paikalla oli etsijöitä aikaisesta aamusta lähtien koko päivän.

Suomesta löytyi kesäisenä viikonloppuna 12.-13.6.2021 kaksi kirjorastasta (Zoothera aurea) vuorokauden sisällä. Linjalaskennoissa löytyi laulava lintu Suomussalmelta Rimpilästä 12.6. ja Pietarsaaren Pörkenäsistä toinen sunnuntain puolella 13.6. Pietarsaaren lintu lienee jatkanut matkaansa, mutta Suomussalmen Zoothera on pysynyt bongattavissa ainakin sunnuntai-iltaan saakka. Kyseessä on 7. ja 8. havainnot Suomesta. Bongattavissa olevia yksilöitä ei ole aiemmin ollut kuin yksi, laulava lintu Kalajoella kesäkuussa 2009.

Neea Kelloniemi täräytti eetteriin Turun Friskalanlahdelta paikallisen suohyypän (Vanellus leucurus), Suomen kuudes havainto. Paria viikkoa aikasemmin Lapualla oli havaittu saman lajin edustaja (tiedote), mutta se jäi vain muutaman paikallisen harrastajan iloksi. Friskalanlahden lintu sen sijaan oli bongariystävällisempi ja se viihtyi EU:n Rannikko life -hankkeen myötä kunnostetulla hoitoniityllä iltaan asti.

Kivikkosatakieli (Irania gutturalis) löytyi 30.5. aamulla Mustasaaren Raippaluodosta, Korsörenistä, rengastajansa Pekka Peuran verkosta. Lintu oli vähän ajan päästä lentänyt uudelleen verkkoon. Saari on Natura-aluetta ja siellä saa liikkua vain poluilla. Paikalle tuli venekyydeillä kymmeniä bongareita, mutta uutta havaintoa linnusta ei saatu koko päivänä. Löytäjän ja hänen poikansa lisäksi siis kukaan muu ei Iraniaa onnistunut näkemään. Kyseessä oli jo toinen havainto Suomesta tänä keväänä – ja samalla kautta aikojen, eikä myöskään Suomen ensimmäistä, Kemiönsaaresta löytynyttä kivikkosatakieltä nähnyt kukaan muu, kuin löytäjänsä kovista etsintäyrityksistä huolimatta. Ei ole helppoa tämän unelmalajin listalle saaminen!

Kaspiantylli, Irania, aavikkotylli… ja nyt suohyyppä (Vanellus leucurus) 20.5. Lapualla. Megahyyppä on vasta viides havainto Suomesta. Hyypän kuvasi Harri Hutri Hirvijärvellä ja häly tuli ensin ”mahdollisena”. Laji varmistui kuvista, mutta lintu otti siivet alleen, eikä ole ainakaan tätä kirjotettaessa löytynyt uudelleen. Edellisestä havainnosta on vaatimattomat 21 vuotta, silloin nähtiin suohyyppä Merikarvialla 21.5. Sitä edelliset havainnot ovatkin sitten 1997, 1990 ja se eka 1975 Vehkalahdelta. Kaikki toukokuisia.