Määrityskisa 2015
01/03/2015
Kilpailun säännöt
Kilpailu alkaa 1.3.2015 ja päättyy joulukuun viimeinen päivä 2015. Kierroksia on siis kymmenen. Joka kuukausi on määritettävänä kaksi kuvaa, ja kuvat vaihtuvat aina jokaisen kuun alussa. Kilpailuun saavat osallistua Bongariliiton jäsenet poislukien päätoimittaja, kuvaajat ja määritysasiantuntija. Kuvien lajit on tavattu WP:n alueella pinnakelpoisesti. Kilpailussa on vain ns. reilun kaupan kuvia, eli untuvikot, risteymät ja värimuunnokset on jätetty pois. Jos kuvassa on useampi lintuyksilö, ne ovat samaa lajia, ellei erikseen mainita. Vastaukseksi riittää oikea laji (alalajia, sukupuolta tai ikää ei tarvitse määrittää tai mainita – toki saa, jos haluaa). Jokaisesta oikeasta vastauksesta saa yhden pisteen, väärästä tai tyhjästä vastauksesta nolla. Vastauksia voi lähettää vain yhden per kilpailija, ja ensimmäiseksi tullut vastaus hyväksytään. Tuomareina toimivat päätoimittaja ja määritysasiantuntija, ja mahdollisia valituksia ei noteerata. Kilpailun voittaja, eli eniten pisteitä kerännyt saa palkinnon. Mikäli kilpailu päättyy tasapisteisiin, voittaja ratkaistaan arvonnalla. Palkintona on yksi paikka Kon-Tiki Toursin Borneon lintumatkalle. Lisätietoa Kon-Tikin nettisivuilla http://www.kontiki.fi/matkat/borneon-luontomatka-23-31-10/. Palkinto on voimassa v. 2016–2018. Palkinnon arvo on maksimissaan 4000 euroa. Vastaukset tulee lähettää sähköpostitse osoitteeseen [email protected] aina kunkin kuun viimeiseen päivään mennessä. Sähköpostiviestin aiheeksi Määrityskilpailu.Game is over
Kisa ei voisi enää jännittävämmäksi mennä. Viimeisellä kierroksella ratkaistiin tämän kilpailun voitto. Allekirjoittanut sai harmaita hiuksia loppumetreillä. Ilmeisesti joulukuun kuvavalinnat olivat onnistuneet, koska moni heitti jopa pyyhkeen kehään ja ensimmäiseen kuvaan saatin vain yksi ja toiseen kaksi oikeaa vastausta. Ensimmäisen kuvan kohdalla voisi jopa syntyä keskustelua, mistä h**stä sen edes voi määrittää. Kuitenkin, koska yksi oikea vastaus saatiin, voidaan selkä suorana todeta, että jostain :) Yleisin vastaus oli sinirinta ja toiseksi eniten vastattiin tyhjää ja todellakin, vain yksi määritti lajin oikein. Kontrastikkaan viiruinen selkäpuoli ja pää, tummakeskustaiset tertiaalit ja siipisulat, valkeat pyrstön alapeitinhöyhenet ja alavatsa sekä vaaleakärkiset pyrstösulat vievät ajatukset juuri tuonne “satakieliosastolle”. Tässä voi olla selityksen makua, mutta syvän mustat pyrstösulat eivät välttämättä sovi sinirinnalle ja isohko koko puoltaa sinirintaa surempaa lajia. Koko ilmenee mm. niin, että linnulla on ikään kuin kömpelön isot koivet ja suuri nokka. Kuvassa kököttää nuori kivikkosatakieli (Irania gutturalis). Myös kakkoskuvan yleisin vastaus oli sinirinta. Veikkauksia saatiin valkoselkätaskusta, nunnataskusta, siperianrastaasta ja kivikkosatakielestä, yksi kutakin. Kuvasta on hiukan haastavaa hahmottaa, miten lintu siinä on, ja kaiken maailman kasvillisuutta on edessä tarkennusalueen ulkopuolella saaden aikaan mitä kummallisimpia mielikuvia, kuten vaikka sinirintamaisen rintavyön aiheen tai vaalean nokantyven. Kokonaan mustat siipisulat ja siiven alapeitinhöyhenet sekä pään kuviot rajaavat lajiston oikeastaan nunna-/kyproksentaskuun. Hyvin tumma yläselkä ja voimakas silmäkulmanjuova puoltavat jälkimmäistä, eli kuvassa lepattaa kyproksentasku (Oenanthe cypriaca). Sori. Voittajaksi kruunataan siis hienolla tuloksella 19/20 pistettä Hannu Huhtinen. Hyvänä kakkosena pisteillä 18/20 taisteli Markus Lampinen. Onnittelut voittajalle ja kiitos kaikille osallistuneille. Uusi kilpailu aloitellaan heti, kun laatija suoriutuu vuodenvaihteen haasteista… Tulokset TOP 5: Hannu Huhtinen 19 Markus Lampinen 18 Heikki Vasamies 17 Andreas Uppstu 16 Tero Toivanen 15Viimeiselle kierrokselle
Määritykisoissa, joissa vastausaikaa on kuukausi, on erilainen luonne, kuin ns. kuvailtakisoissa. Aikaa on kosolti (kellä on) ja koko nettimaailma käytössä. Haastetta on siis myös laatijataholla, jossa alkaa pelihousu tutista. Viimeisen kierroksen käynnistyessä kärkikaksikko on edelleen täysillä pisteillä mukana. Kuvan 17 kohdalla allekirjoittanut tunnustaa aliarvioineensa kilpailijat tai sitten vain ei ole itsellä kokemusta noin kovista lajeista :). Kova laji hiukan vaikeasta kuvakulmasta ei näemmä tarkoita silti vaikeaa määrityskuvaa. Kaikki vastanneet olivat määrittäneet poispäin lentävän palleroisen ruokkilinnun oikein, eli mustakurkkumurriksi (Synthliboramphus antiquus). Kunhan määrityksessä pääsee ruokkilintutasolle, loppu on helppoa: muun muassa harmaaseen selkään kontrastoituva musta niska sekä mustaviiruiset kupeet sopivat mustakurkkumurrille. Kuvan 18 lokki oli sentään vaikeampaa osastoa, ja joka toisessa vastausviestissä oli havaittavissa epävarmuutta. Siitä huolimatta moni oli päätynyt oikeaan lajiin. Oikean lajin lisäksi veikattiin kalalokkia, rengasnokkalokkia ja tiiralokkia. Kuvakulma ja siipien asento eivät helpota lajimääritystä, sillä laji on pitkä- ja kapeasiipinen sekä suuripäisenä lokkina etupainoinen, mikä ei kovin hyvin kuvasta tule esille. Koska kyseessä on mustan pyrstönkärjen perusteella nuori lintu, siipien alapinnan kuviointi ei sovi vaihtelunkaan nimissä kuin mustapäälokille (Larus ichtyaetus). Tulokset 1.12.2015: Hannu Huhtinen 18 Markus Lampinen 18 Andreas Uppstu 16 Heikki Vasamies 16 Tero Toivanen 15 Harri Miettinen 13 Pekka Suhonen 13 Vesa Jouhki 10 Jarkko Santaharju 10Kuva 19.
kuva 20.
Huipulla ei edes tuule
Kisan kärki on ruostumatonta terästä. Vaikka päitä putoilee kisasta, huipulla ei horjuta. Laatijalle tulee kohta hiki, kun lähdetään toiseksi viimeiselle kierrokselle. Kuvan 15 määritys oli ennen kaikkea oivalluskysymys. Arvasin, että määrityksiä tulee varmasti suvusta toiseen. Ehdotettuja lajeja ei kuitenkaan ollut kovin monta; haarapääsky, amerikanpääsky ja hiiripöllö. Pitkä ja kapea pyrstö, jonka reunasulat näyttäisivät valkoisilta, johdattaa lepinkäisiin. Huonolaatuisen kuvan valotus on mitä on, ja voin kuvitella, että katsojan on vaikea luottaa mihinkään värisävyyyn, minkä silmä näkee. Kuitenkin, kun kuvan hahmottaa oikein, pitkän, valkeareunaisen pyrstön lisäksi linnulla on valkea vatsa, harmaa päälaki ja musta, leveä naamari. Langalle laskeutuu näillä tuntomerkeillä mustaotsalepinkäinen (Lanius minor). Kuvan 16 akaasian oksalla nillittävä hysy oli useimmilla hyvin hanskassa. Oikean lajin lisäksi ehdotettiin silkkikerttusta, isopurppuramedestäjää, saharantimalia ja punarintaa. Tasaruskea yläpuoli, vaaleahkot kupeet, pitkä ja pyöristynyt pyrstö (keskimmäiset pyrstösulat ovat uloimpia pidemmät), lyhyt käsisiiven ulottuma, harmaat koivet ja varpaat sekä pitkälle käphien taakse ulottuva uloin käsisulka sopivat hyvin kapverdenkerttuselle (Acrocephalus brevipennis). Tulokset 1.11.2015: Hannu Huhtinen 16 Markus Lampinen 16 Andreas Uppstu 15 Heikki Vasamies 14 Tero Toivanen 13 Harri Miettinen 11Jarkko Santaharju 10 Pekka Suhonen 11 Sebastian Andrejeff 9 Vesa Jouhki 9 Kalle Rainio 9 Janne Riihimäki 9 Tuomas Syrjä 8Eino Hiekkanen 7Kuva 17.
Kuva 18.
Kisaamisen meininkiä
Kisassa alkaa olla dramatiikkaa, mutta terävin kärki ei hevillä katkea. Tämänkertaiset kuvat aiheuttivat määrityksissä melkoisen paljon hajontaa suvusta toiseen. Kuva 13 oli useimmilla hallinnassa, mutta yllättäviinkin lajiryhmiin silti eksyttiin. Pitkäpyrstöisen oloinen oksalla steppaileva pikkulintu määritettiin pensaskertuksi (2), kanarianpeipoksi, punapää- punapyrstö- ja siperianlepinkäiseksi sekä harmaakultarinnaksi. Siiven kuviointi ja paksut, pitkälle ulottuvat valkeat pyrstön alapeitinhöyhenet johdattavat oikeille jäljille. Kuvassa kikkailee harmaasieppo (Muscicapa striata). Ruskosieposta sen erottaa ruskea sävy siipisulkien ja isojen peitinhöyhenten reunuksissa sekä kupeilla. Kuvassa 14 oli hajontaa paljon vähemmän. Suurin osa oli päässyt määrityksessä sirkkuihin, jolta puuttuu tertiaalien sirkkupykälä. Kuvasta ehdotettiin harmaasirkkua (4), kivikkosirkkua ja rämesirkkua, mutta tulipa yksi kiuruvastauskin. Nuori sirkku, jolla ei ole aiemmin mainittuja sirkkupykäliä tertiaaleissa ja jolla on punertavanruskea yläperä, valkoiset siipisulkien reunat, kaksi selvää siipijuovaa, valkoiset keskimmäisten peitinhöyhenten kärjet ja kermanväriset isojen peitinhöyhenten kärjet ei voi olla muu kuin vuorisirkku (Emberiza cia). Tulokset 1.10.2015: Hannu Huhtinen 14 Markus Lampinen 14 Andreas Uppstu 13 Heikki Vasamies 13 Tero Toivanen 11 Petri Ahti 10 Harri Miettinen 10 Jarkko Santaharju 10 Pekka Suhonen 10 Sebastian Andrejeff 9 Vesa Jouhki 9 Kalle Rainio 9 Janne Riihimäki 9 Tuomas Syrjä 8Eino Hiekkanen 7 Arto Keskinen 7 Jari Miettinen 5Kuva 15.
Kuva 16.
Taito jyllää, vaikka kärki murenee
Monessa vastausviestissä oli havaittavissa epätoivoa – täysillä pisteillä on mukana menossa enää kaksi kisaajaa. Kuva 11 oli tähän asti ehkäpä vaikein kuva, sillä koskaan aiemmin ei ole kilpailuun tullut tyhjiä vastauksia. Nyt niitä oli kaksi. Lisäksi ehdotettiin useita lapintiaisia, kaksi kirjosieppoa, pussitiainen, pyrstötiainen, sinipyrstö sekä kanariantasku. Linnulla on tasaleveät, valkoiset reunat isoissa peitinhöhenissä sekä valkoreunaiset siipisulat = siipipaneeli. Oikean siiven uloin käsisulka on varpuslinnuksi hyvin pitkä, sulkien pääosan lajiryhmistä pois. (Myös sinipyrstöllä 1. käsisulka on pitkä). Uloimpien käsisulkien kovertumat sijaitsevat hyvin kaukana sulkien kärjistä. Edellä mainittujen lisäksi aikalailla valkoreunaiset isot peitinhöyhenet ja selän harmaa värisävy sopivat erinomaisesti balkanintiaiselle (Poecile lugubris). Lapintiaisella mm. selän väri olisi selvästi lämpimämmän ruskea kuluneessakin puvussa. (Kisakuvan julkaisemisen jälkeen balkanintiaisesta splitattiin kaksi lajia, ja “kaspiantiaisella” (Poecile hyrcanus) on kirjallisuuden mukaan ilmeisesti ainakin hieman tummempi selkäpuoli… asialla ei tässä yhteydessä ole merkitystä, kun kukaan ei ko. splittiä ehdottanut.) Kuvassa 12 oltiin hyvin jäljillä, eli amerikkalaisissa warblereissa – vaikka tyhjiä vastauksia oli tässäkin kuvassa. Ehdotuksia tuli seetrikerttulista, tiaiskerttulista ja latvuskerttulista, sekä kaksi tyhjää. Pyrstön kuviointi sopii useammallekin kerttulilajille, mutta vain tällä lajilla on yksittäinen leveä ja pitkä musta juova kyljellä. Kuten kuvankin linnulla, juova on erityisesti etuosastaan leveä, mutta usein keskeltä kapeampi. Käsisiiven tyvellä – suunnilleen jalkojen kohdalla – on lisäksi tarkkaan syynäten valkoinen laikku, mikä on niin ikään sinikerttulin (Dendroica caerulescens) tuntomerkki. Valkoinen alapuoli ja tummanpunarusehtavat koivet sopivat myös lajille. Tulokset 1.9.2015: Hannu Huhtinen 12 Markus Lampinen 12 Tero Toivanen 11 Andreas Uppstu 11 Heikki Vasamies 11 Petri Ahti 10 Pekka Suhonen 10 Harri Miettinen 9 Kalle Rainio 9 Janne Riihimäki 9 Jarkko Santaharju 9 Vesa Jouhki 8 Markus Miettinen 8 Tuomas Syrjä 8 Eino Hiekkanen 7 Arto Keskinen 7 Petri Lampila 7 Sebastian Andrejeff 7 Mikael Nordström 7 Jari Miettinen 5Kuva 13.
kuva 14.
Huipulla tuulee
Kuvan 9 määritykset menivät aika lailla, kuten ajattelin; muutama varislintuehdotus tuli (alppivaris 1, alppinaakka 3, korppi 1) sekä yksi ruskosuo- ja yksi niittysuohaukka. Näissä on arvatenkin ajateltu tummia muotoja. Lisäksi kerran ehdotettiin nokihaukkaa. Suurin osa kuitenkin määritti linnun oikein, eli tumman muodon välimerenhaukaksi (Falco eleonorae). Siipikaavio, josta näkee, että uloin käsisulka on hyvin pitkä, sulkee pois varislinnut. Pyrstön pituutta voi olla tästä kulmasta vaikea hahmottaa. Molemmilla alppivarislajeilla on lisäksi punaiset koivet. Suohaukkojen tummien muotojen siipikaavio on niinikään erilainen, ja molemmat lajit ovat siiven ja pyrstön alapinnaltaan enemmän kuvioituja. Nokihaukan taas sulkee pois käsisiipeä tummemmat siiven alapeitinhöyhenet. Nokihaukan mustan sävy on myös sinertävämpi kuin kuvan linnulla. Kymppikuva oli sitten se vaikeampi. Kuvasta ehdotettiin pikkupensaskerttua (3), pensaskerttua (4), rusorintakerttua (1) ja pikkukultarintaa (1). Lämmin iltavalo korostaa sävyjä, mikä osaltaan lienee vaikuttanut pensaskerttuvaikutelmaan. Jalkojen harmaa väri, (tumman)rusehtavat kupeet, harmaan pään ja ruskean selän välinen kontrasti ja terävärajaisesti mustakeskustaiset tertiaalit lyhyen ulottuman lisäksi sulkevat pois muut ehdotetut Sylviat (pikkupensaskertulla tosin myös lyhyt ulottuma). Eli kyseessä on samettipääkerttu (Sylvia melanocephala). Tulokset: Hannu Huhtinen 10 Markus Lampinen 10 Tero Toivanen 10 Heikki Vasamies 10 Petri Ahti 9 Kalle Rainio 9 Pekka Suhonen 9 Andreas Uppstu 9 Vesa Jouhki 8 Harri Miettinen 8 Janne Riihimäki 8 Jarkko Santaharju 8 Arto Keskinen 7 Petri Lampila 7 Markus Miettinen 7 Mikael Nordström 7 Eino Hiekkanen 6 Tuomas Syrjä 6 Sebastian Andrejeff 6 Juhani Karvonen 5 Jari Miettinen 5Kuva 11.
Kuva 12.
Vihdoinkin hajontaa kärjessä
Kuva 7 oli tunnistettu useimmissa vastauksissa, mutta yllättävää hajontaa oli veikkauksissa. Oikean vastauksen lisäksi ehdotettiin muutaman kerran vuorihemppoa, pari kertaa pikkukäpylintua sekä kerran harmaasirkkua. Ison oloisen pikkulinnun vaalean kellertävä, viiruinen yläperä, kaksi suht selvää siipijuovaa ja ennen kaikkea teräväkärkiset pyrstösulat sopivat kuitenkin parhaiten heinäturpiaalille (Dolichonyx oryzivorus). Kuvan 8 heinikkoon laskeutuva otus oli niin ikään hyvin hallussa suurimmalla osalla, vaikkakin veikkauksia saatiin myös mustafrankoliinista, lapinpöllöstä sekä kalkkunasta! :) Leveät ja lyhyet siivet johdattavat helposti kanalintuihin, poikkiraidalliset siipisulat ja täplikkäät kyynärsiiven yläpeitinhöyhenet ja siipien väritys sopivat oikeastaan vain naarasfasaaniin (Phasianus colchicus) WP:n muiden fasaanien siiven kuviointi on erilainen. Tulokset: Petri Ahti 8 Hannu Huhtinen 8 Markus Lampinen 8 Janne Riihimäki 8 Pekka Suhonen 8 Tero Toivanen 8 Heikki Vasamies 8 Arto Keskinen 7 Petri Lampila 7 Harri Miettinen 7 Mikael Nordström 7 Kalle Rainio 7 Jarkko Santaharju 7 Andreas Uppstu 7 Eino Hiekkanen 6 Vesa Jouhki 6 Markus Miettinen 6 Tuomas Syrjä 5 Sebastian Andrejeff 5 Kalle Hiekkanen 4 Juhani Karvonen 5 Jari Miettinen 4Kuva 9.
Kuva 10.
Kärjessä ei muutoksia
Täytyy myöntää, että laatijalla meni pikkuisen metsään ajatus siitä, että näissä kuvissa mentäisiin “halpaan”. Toki jotkut menivätkin, mutta muutoksia kärkisijoituksissa ei vielä tapahtunut. Tässä vaiheessa tosin kisan on tarkoituskin olla vielä suht helppo. Kuvan 5 pyllistelijä ei aiheuttanut päänvaivaa suurimmalle osalle vastaajista. Lyhyt pyrstö ja pitkähkö käsisulkien ulottuma, selkäpuolen höyhenten vaaleat reunat, vihertävänkiiltoiset sävyt ja oranssinruskeareunuksiset isot peitinhöyheten sopivat kesäiselle kottaraiselle (Sturnus vulgaris). Mustakottarainen olisi selvästi vähemmän kuvioitu. Jokunen meni ansaan, ja yllättävimmät vastaukset olivat mustafrankoliini ja nokihaukka, jotka menevät hyvänä esimerkkinä vaikkapa siitä, kuinka koon hahmottaminen on joskus hankalaa. Kuutoskuvassa olikin vähän enemmän haastetta ja ehdotuksia tuli oikean lisäksi luhtakerttusesta, ja suosituin väärä vastaus oli ruokosirkkalintu. Linnun olemus, väritys ja pyöristynyt pyrstö vievät kuitenkin osastolle viiruttomat Acrot. Pitkähkö(nnäköinen) ulottuma ja kontrastikkaat tertiaalit eivät sovi viitakerttuselle ja lyhyt silmäkulmanjuova pudottaa kenttäkerttusen pois. Luhta- ja rytikerttunen ovat maastossa tunnetusti pahoja määrittää, ja harva tuntomerkki on päällekkäisyyksien vuoksi yksiselitteinen. Hämäävää kuvassa ovat vaaleat käsisulkien kärjet, jotka sopisivat paremmin luhtakerttuselle. Monella oli vastauskommentissaan havaittavissa pientä epävarmuutta luhta- ja rytikerttusen välillä, mutta jengi on osaavaa. Rytikerttusta (Acrocephalus scirpaceus) kuvassa puoltavat silti voimakas silmärengas (verrattuna skj:aan) sekä tummahkon harmaat koivet ja tummat kynnet. Tulokset tällä hetkellä: Petri Ahti 6Hannu Huhtinen 6 Petri Lampila 6 Markus Lampinen 6 Harri Miettinen 6 Mikael Nordström 6 Janne Riihimäki 6 Jarkko Santaharju 6 Pekka Suhonen 6 Tero Toivanen 6 Andreas Uppstu 6 Heikki Vasamies 6 Eino Hiekkanen 5 Vesa Jouhki 5 Arto Keskinen 5 Markus Miettinen 4 Kalle Rainio 5 Tuomas Syrjä 4 Sebastian Andrejeff 4 Kalle Hiekkanen 3 Juhani Karvonen 3 Jari Miettinen 3Kuva 7.
Kuva 8.
Helppoa, mutta muutama yllättävä käänne…
Kuvan 3. olivat kaikki tunnistaneet tikaksi ;) . Ja itse asiassa lajivaihtoehtoja ei käytännössä olekaan kuin kaksi. Kupeen viirutus ja alavatsan haaleanpunerva sävy eivät sovi kuin tammi- ja valkoselkätikalle. Tarkkaan katsoen silmän päällä on lyhyt musta juova ja valkoinen höyhenhöttö on valkoselkätikan (Dendrocopos leucotos) “valkoista selkää”. Lisäksi keskimmäisten peitinhöyhenten muodostama valkoinen palkki lienee vain valkoselkätikalla. Neljä vastaajaa innostui ehdottamaan tammitikkaa. Myös kuva 4. oli hyvin hallinnassa, ja kaikki, jotka määrittivät linnun lokiksi, määrittivät lajin oikein. Lisäksi ehdotettiin pulmus- ja pikkusirriä sekä mustajalka- ja aavikkotylliä. Siipien kuviointi ei lähemmällä tarkastelulla kuitenkaan taida sopia millekään kahlaajalle. Sen sijaan siipien kuviointi, valkeat siivenaluset ja mustat jalat sopivat mainiosti nuorelle mustanmerenlokille (Larus melanocephalus). Tulokset tällä hetkellä: Petri Ahti 4Hannu Huhtinen 4 Arto Keskinen 4 Petri Lampila 4 Markus Lampinen 4 Harri Miettinen 4 Mikael Nordström 4 Janne Riihimäki 4 Jarkko Santaharju 4 Pekka Suhonen 4 Tero Toivanen 4 Andreas Uppstu 4 Heikki Vasamies 4 Eino Hiekkanen 3 Vesa Jouhki 3 Markus Miettinen 3 Kalle Rainio 3 Tuomas Syrjä 3 Sebastian Andrejeff 2 Kalle Hiekkanen 2 Juhani Karvonen 2 Jari Miettinen 2Teemu Fors 1 Tomi Kaijanen 1 Paavo Sallinen 1Kuva 5.
Kuva 6.
