Kivikkosatakieli (Irania gutturalis) löytyi 30.5. aamulla Mustasaaren Raippaluodosta, Korsörenistä, rengastajansa Pekka Peuran verkosta. Lintu oli vähän ajan päästä lentänyt uudelleen verkkoon. Saari on Natura-aluetta ja siellä saa liikkua vain poluilla. Paikalle tuli venekyydeillä kymmeniä bongareita, mutta uutta havaintoa linnusta ei saatu koko päivänä. Löytäjän ja hänen poikansa lisäksi siis kukaan muu ei Iraniaa onnistunut näkemään. Kyseessä oli jo toinen havainto Suomesta tänä keväänä – ja samalla kautta aikojen, eikä myöskään Suomen ensimmäistä, Kemiönsaaresta löytynyttä kivikkosatakieltä nähnyt kukaan muu, kuin löytäjänsä kovista etsintäyrityksistä huolimatta. Ei ole helppoa tämän unelmalajin listalle saaminen!

Kaspiantylli, Irania, aavikkotylli… ja nyt suohyyppä (Vanellus leucurus) 20.5. Lapualla. Megahyyppä on vasta viides havainto Suomesta. Hyypän kuvasi Harri Hutri Hirvijärvellä ja häly tuli ensin ”mahdollisena”. Laji varmistui kuvista, mutta lintu otti siivet alleen, eikä ole ainakaan tätä kirjotettaessa löytynyt uudelleen. Edellisestä havainnosta on vaatimattomat 21 vuotta, silloin nähtiin suohyyppä Merikarvialla 21.5. Sitä edelliset havainnot ovatkin sitten 1997, 1990 ja se eka 1975 Vehkalahdelta. Kaikki toukokuisia.

Kaakosta pukkaa… tänään 15.5. löytyi Kokkolan Lohtajan Pahkanevalta Suomen kolmas kaspiantylli (Charadrius asiaticus). Naaraspukuinen lintu oli ja on hienosti katseltavissa ja bongattavissa peltotien varrella tätä kirjoitettaessa.

Riitta Mattsson löysi ja kuvasi mökillään Kemiönsaaressa erikoisen näköisen rastaankokoisen linnun, joka kiinnitti huomiota hienolla ulkoasullaan. Lintu oli kuvattu päivällä ja Rainer Mattsson varmisti kuvista illemmalla töistä tultuaan tajunnanköyrijän, josta moni on haaveillut, Suomen ekan kivikkosatakielen (Irania gutturalis). Komea koiras oli lentänyt metsään, ja tätä kirjoitettaessa illalla lintu ei ole hallinnassa. Kaakosta todellakin pukkaa… Onnittelut löytäjille!

Juuri nyt Suomessa eletään tavallista lämpimämpää helleaaltoa ja virtaukset käyvät kutkuttavasti Kaspianmeren koillispuolelta. Suomessa on tehty tavattoman aikaisia havaintoja kaakkoon muuttavista lajeista, kuten caligata 11.5. Haliaksella ja kirjokerttu 13.5. Lågskärillä. Viime päivien parempia  lajeja edustavat Lågsin eka yöhaikara 10.5., Kainuun 1. silkkihaikara Kuhmossa 12.-13.5. ja vaikkapa neljän mehiläissyöjän parvi Helsingissä 12.5.

Helsingin Lauttasaaressa viime syksynä marraskuusta joulukuun alkuun viipynyt hernekerttu osoittautui tarkemmissa selvityksissä Euroopan ensimmäiseksi althaea-alalajin hernekertuksi, josta on käytetty suomenkielistä nimeä himalajanhernekerttu. Tätä alalajia pidetään toisinaan omana lajinaan. Se pesii Kaspianmeren itäpuolella Turkmenistanista Himalajan länsiosiin ja talvehtii pääosin Intian niemimaalla. BirdLife Suomen rariteettikomitea, joka vastaa harvinaisten lajien ja alalajien havaintojen tarkastamisesta, tutki linnusta otetut kuvat ja sanalliset kuvaukset sekä rengastuksen yhteydessä otetut mitat. Havainnosta pyydettiin lausuntoja myös ulkomaisilta asiantuntijoilta. Alalaji paljastui lopulta linnun höyhenistä tehdyn DNA-analyysin perusteella, mutta määritystä tukivat muun muassa pidempi siipi, siiven rakenne, tummempi pää ja hernekertun äänestä poikkeava rätinä. Rariteettikomitea hyväksyi havainnon tänä viikonloppuna pitämässään kokouksessa. Viimeiset hernekertut lähtevät Suomesta tavallisesti syys–lokakuun vaihteessa, joten 8.11. Lauttasaaren linnun löytäneet Jukka A. Lahtinen ja Matias Castrén osasivat kiinnittää siihen huomiota. Loppusyksyltä on muutama aiempi havainto hernekertun muista itäisistä alalajeista, mutta tätä alalajia ei osattu pitää potentiaalisena harhautujana. Pinnakelpoisuus: Lajin pinnakelpoisuudesta voi lukea lisää: Pinnakelpoisuus

Kouvolan Kuusankoskelta löytyi lauantai-iltana 23.1. joen varrelta Suomen toinen Ohotanlokki (Larus schistisagus). Ad-linnun löysi Elissa Soikkeli. Lintu oli hienosti bongattavissa ja kuvattavissa koko sunnuntain ja maanantain 24.-25.1. 26.1. lintu oli edelleen paikalla aamulla, mutta puoli 10 maissa lähti lokkien kanssa alavirtaan (kuten usein aiemminkin), mutta tällä kertaa ei enää palannut löytyöpaikalle. Iltapäivällä ohotanlokki löytyi yllättäen Kotkan Kuusisesta, jossa tätä kirjoitettaessa ed p. Suomen eka lintu oli Espoon Ämmässuolla/Kirkkonummella marraskuussa 2012, ja silloin monelta jäi laji näkemättä. Kouvolan lintu oli siis monelle mieluinen paikko.

Porista taas, päivää. Joulukuun alkupäivinä löytyi Porista hanhiparvesta pienempi kanadalainen. Linnusta on nyt saatu hyviä kuvia ja näyttää aika selvältä, että kyseessä on ”oikea” pinnakelpoinen pikkukanadanhanhi (Branta hutchinsii hutchinsii). Kuvia ja keskustelua löytyy Bongariliiton Facebook-ryhmästä. Porin havis on Suomen toinen nimialalajin edustaja. Suomen eka oli bongattavissa Parikkalassa 2013. Porin hutchinsii on lisäksi ensimmäinen talvihavainto lajista, mikäli tulee RK:ssa hyväksytyksi.

Suomen viides lehmähaikara (Bubulcus ibis) löytyi Vehmaalta 22.11. Maarit Eerolan hevoslaitumelta käppäilemästä. Havainto tuli tietoon illalla, mutta lintu oli edelleen paikalla 23.11. TVK tiedottaa, että on sovittu bongausjärjestelyistä; pihalle saa mennä jalan, mutta autot Vehmaan kivityömuseon P-paikalle Mynämäentie 157. Ks. Lintutiedotus. Myös viime vuonna Suomessa maleksi erityisen myöhäinen lehmähaikara marraskuussa. Mäntsälässä moottoritien varrella pitkään viihtynyt lintu ei aivan selvinnyt talvipinnakaudelle, kun se lensi auton alle marraskuun 25. päivänä. (23.11.2020/KuhPe)  Vehmaan lehmähaikara viihtyi paikalla joulukuun puolelle ollen uusi talvilaji Suomelle. Lintu on ollut hyvin bongattavissa 1. ja 2.12.

7.11.2020 löytyi Pohjois-Savon Iisalmesta maan kuudes pikkukiuru (Calandrella rufescens). Voisiko lintu olla itäinen cheleensis, sen tietävät määrittäjämiehet. Pikkukiuru on nähty Suomessa 2000-luvulla neljästi, kaksi ensimmäistä havaintoa on 60- ja 70-luvuilta.