Uutiskategoria: Suomi

20.10. tuli Lintutiedotukseen häly Suomelle uudesta lajista, kun Mustasaaren Västra Norrskäriltä löytyi tuhkakirvinen (Anthus rubescens). Suomen-pinnan löytäjinä olivat Petri Lampila, Antti Peuna ja Harri Taavetti. Venekyyti on järjestetty lauantaille 21.10.

Eurajoen Luvian Säpin lintuasemasaarella koettiin hurmion hetkiä, kun Suomen 12. ruskohaikara teki komean ohilennon 6.10. Ruskohaikara on nähty Suomessa aiemmin 11 kertaa, mutta ollut harmillisen vaikeasti bongattava laji. Säpinkään lintu ei jäänyt bongattavaksi, vaikka näyttikin etsivän laskeutumispaikkaa havaintohetkellä. Etsinnöistä huolimatta komeaa haikaraa ei löydetty uudelleen.   Saaressa nähtiin paria päivää aiemmin myös taigakirvinen, onhan Säppi Suomen paras paikka havaita tuo laji. Syksyn tähän mennessä kovin laji oli 29.9. yhden havainnoijan toimesta kotipihalla Inarissa nähty kirjorastas, jota ei löytynyt uudelleen. Linnusta ei ole kuvaa.

Kautta aikain kolmas Pohjoismaiden rariteettikomiteoiden kokous järjestettiin 25.–27.8.2017 Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla Hangossa. Kokoukseen osallistui yhteensä 22 komiteoiden jäsentä Suomesta, Norjasta, Ruotsista, Tanskasta ja Virosta. Edelliset kokoukset on pidetty Ruotsissa 2013 ja Tanskassa 2015. Norja lupautui isännöimään seuraavaa kokousta vuonna 2019. Kokousten tärkein päämäärä on ollut jakaa määritystietoutta ja yhtenäistää toimintaa Pohjoismaiden kesken. Jotta esimerkiksi suurharvinaisuuksien käsittely tapahtuisi samankaltaisilla suuntaviivoilla eri maissa, on tärkeä keskustella yhteisistä määrityskriteereistä. Kokouksessa keskusteltiin muun muassa tundrakuikan, idänmehiläishaukan, idänkäen, iberiantiltaltin, valkopäätiaisen ja isolepinkäisen sibiricus-alalajin määrittämisestä ja RK-käsittelystä. Petolintuspesialisti Dick Forsman piti komiteoiden ulkopuolisena asiantuntijana esitelmät idänmehiläishaukan, amurinhaukan ja välimerenhaukan määrittämisestä. Kokouksessa keskusteltiin myös taksonomian yhtenäistämisestä Pohjoismaiden välillä, sillä nykyisellään eri maat seuraavat erilaisia taksonomioita, mikä johtaa erilaisiin lajilistoihin. Lisäksi keskusteltiin lajien luonnonvaraisuudesta kertovasta kategorisoinnista. Lajit luokitellaan Euroopassa viiteen eri kategoriaan luonnonvaraisesta varmaan / lähes varmaan häkkikarkulaiseen. Tällä hetkellä yli 20 lajilla on eroja Pohjoismaiden välillä lajien kategorisoinnissa. Näiden tietojen yhtenäistämiseksi on perustettu työryhmä, johon kuuluu vähintään yksi jäsen kustakin maasta. Työryhmä tekee kategoriamuutoksista esityksen, jonka pohjalta kukin komitea päättää oman maansa mahdollisista muutoksista. Lisäksi keskusteltiin erilaisista havaintojen käsittelyn periaatteisista sekä siitä, miten tätä prosessia ja havaintojen dokumentointia voidaan parantaa. Pohjoismaalaista yhteistyötä edistettiin myös viemällä kokousväki Tvärminnen rantasaunaan. Tapahtumaa tukivat BirdLife Suomi, Otto Malmin säätiö ja Foto Fennica.

Espoon Laajalahdella, Maarin tornissa kävi munkki, kun Suomen toinen välimerenhaukka (Falco eleonora) löytyi paikallisena lahdelta 21.8. Lintu käväisi myös Helsingin puolella ja oli kaiken kaikkiaan bongattavissa vajaat pari tuntia. Lisää linnun liikkeista sekä kuvaa ja videota Bongariliiton Facebookissa

14.7. Joroisilta löytynyt pääskykahlaaja näyttää vahvasti aasianpääskykahlaajalta (Glareola maldivarum). Jos laji varmistuu, kyseessä on Suomelle uusi laji. Aasianpääskykahlaaja on WP:llä ensi luokan harvinaisuus, joka on nähty mm. Brittein saarilla ja naapurissamme Ruotsissa – viimeksi toukokuussa 2017. Lisää havainnosta, kun jotain selviää… (14.7.2017/KuhPe) Bongariliiton Facebook-ryhmässä käydään keskustelua linnun määrityksestä. Muun muassa lyhyet pyrstöjouhet, selvän valkean kyynärsiiven takareunan puuttuminen, etupainoinen lentokuva, oranssihtavan beige sävy vatsassa sekä mieluummin ovaalin- kuin viirunmuotoinen sierainaukko puoltaisivat aasianpääskykahlaajaa. Sulkinut kesäinen lintu ei tosin ole mikään yksiselitteinen määritettävä. Seuraamme tilannetta eliksenkiilto silmissä (toim. huom. :)) (16.7.2017/KuhPe)

Tiistaina 9.6. Perniöstä löytyi heikkokuntoinen Apus, joka toimitettiin hoitoon Christer Kaleniukselle. Hoidosta huolimatta lintu kuoli. Pieni kurkkulappu ja pieni koko sopivat madeirankiitäjälle (Apus unicolor), mutta menevät myös päällekkäin tavallisen tervapääskyn kanssa. DNA-näyte paljastanee lajin lähiaikoina. Mikäli kyseessä olisi madeirankiitäjä, olisi se uusi laji Suomelle. Tieto linnusta tuli bongareilla asti vasta 22.6. Löytötarina ja detaljit Pekka Komin blogissa

Utöstä kajahti jälleen, kun 19.5. tuli Lintutiedotukseen viesti Suomen toisesta nokitaskusta (Saxicola caprata). Edellinen, Suomen ensimmäinenhän nähtiin lokakuussa 2010 Kristiinankaupungissa. WP:ltä lajista on aiemmin 14 havaintoa. Nyt on kova (19.5.2017/KuhPe) Birdlifen tiedote: Paraisten Utöstä löytyi tänä aamuna kevään harvinaisin lintu, huippuharvinainen nokitasku. Linnun löytänyt saaren asukas luuli lintua mustaleppälinnuksi, joita saaressa nähdään keväisin. Utössä retkeilleet lintuharrastajat Rurik Baarman ja Hannu Hilke huomasivat kuitenkin, että kyse oli paljon harvinaisemmasta linnusta. Havainto nokitaskusta oli odottamaton, vaikka laji on nähty kerran aikaisemmin Suomessa, lokakuussa 2010 Kristiinankaupungissa. Muita havaintoja lajista ei olekaan koko Länsi- ja Pohjois-Euroopasta. Seuraavaksi lähimmät harhailijat on havaittu Israelissa ja Kyproksella. Nokitaskun lähimmät pesimäalueet sijaitsevat Keski-Aasiassa Iranissa, Turkmenistanissa, Uzbekistanissa ja Kazakstanissa.

Suomen kuudes keltajalkaviklo (Tringa flavipes) yllätti iloisesti Lohjan Hyvelänjärvellä aamuretkellä olleen Jan Södersvedin. Lintu löytyi suuresta liroparvesta ja pysyi jopa bongattavana muidenkin iloksi. Edellisen kerran tämä pohjoisamerikkalainen pitkäkoipi havaittiin SUomessa vuonna 2009. Kuvia linnusta löytyy Facebookista, mm. löytäjänsä sivulta.

Sodankylän Porttipahdalla nähtiin lauantaina 6.5. kaksi esiaikuista jäälokkia (Pagophila eburnea). Linnut näki ja kuvasi lokkiparven seasta Pekka Kustula. Kuvat tulivat julkisuuteen vasta 8.5. Kyseessä on tiettävästi 27. havainto Suomesta, mutta silti kyseessä on kovan luokan rari ja pinna, sillä edellinen havainto on vuodelta 2000 ja sitä edellinen 1979.

BirdLife Suomen Tornien taisto -tapahtuma järjestettiin 6.5.2017 24. kerran. Tapahtumaan osallistuttiin yli 320 lintutornissa ympäri maan, ja torneissa kävi yli 2 500 ihmistä.   Lintuja havainnoitiin vaihtelevissa oloissa. Suurimmassa osassa maata vallitsi aurinkoinen sää, mutta paikoin pohjoistuuli viilensi tunnelmaa. Pohjois-Suomessa on vielä runsaasti lunta, ja esimerkiksi Kuusamossa tapahtumaa ei ole koskaan käyty yhtä talvisissa tunnelmissa. Tapahtuman aikana kello 5-13 torneista havaittiin kaikkiaan noin 200 lajia, mikä on hieman vähemmän kuin edellisinä vuosina. Erityisesti hyönteissyöjiä on saapunut tavanomaista vähemmän, mikä näkyi tornien tuloksissa. Siitä huolimatta tervapääsky havaittiin yli kymmenessä tornissa. Eniten lajeja (107) havaittiin Porin Leveäkarissa ja Virolahden Kellovuorella. Vähintään sata lajia havaittiin myös viidestä muusta tornista Helsingissä, Kristiinankaupungissa, Pyhäjoella ja Virolahdella. Sisämaassa eniten lajeja (99) havaittiin Parikkalan Siikalahdella. Lapissa eniten lajeja (43) havaittiin Ylitornion Portimojärvellä. Kuusamon kolmessa tornissa käytiin jännittävä keskinäinen kisa: kussakin tornissa havaittiin 30-32 lajia. Päivän harvinaisin lintu, muuttava lumihanhi, nähtiin Virolahden Kellovuorelta. Monessa paikassa nähtyjä pikkuharvinaisuuksia olivat muun muassa arosuo- ja haarahaukka sekä jalohaikara. Tornikisaa käytiin tänään samaan aikaan myös Ruotsissa ja Tanskassa. Ruotsissa seutsemännen kerran järjestettyyn tapahtumaan osallistui noin 70 tornia, ja eniten lajeja (107) havaittiin Öölannin Ottenbyssä. Tanskassa tornikisa järjestettiin kolmannen kerran. Tornien taisto järjestetään vuosittain toukokuun alussa. Tapahtumassa pyritään havaitsemaan pelkästään lintutornissa havainnoiden mahdollisimman monta lintulajia kahdeksassa tunnissa. Samalla tehdään lintuharrastusta tunnetuksi ja osallistumismaksuilla kerätään tänä vuonna varoja äärimmäisen uhanalaisen heinäkurpan suojeluun.