Uutiskategoria: Suomi

Toistaiseksi viimeinen Bongariliiton nettimäärityskisa päättyi dramaattiseen kolmen kilpailijan tasapeliin ja lopulta viralliseen arvontaan, jonka suoritti onnetar Petteri Mäkelä erivärisin, virallisin possuin. Arvonnassa olivat mukana Markus Lampinen, Ville Supponen ja William Velmala, joilla kaikilla 19 pistettä. Arpaonni suosi VILLE SUPPOSTA, joka voitti sponsorimme Kon Tiki Toursin 3000 euron arvoisen matkalahjakortin. Onnittelut voittajalle! Katsomisen arvoinen arpomisvideo on katsottavissa Bongariliiton Facebook-sivulla. Ja kiitos kaikille seitsemän vuoden ajan näihin kisoihin osallistuneille. Aikansa kutakin, sanoi se kuuluisa pässikin.

Aivan kosmisia lajeja oli odottamassa talvipinnalistalle pääsyä aivan talven kynnyksellä. Leuto marraskuun lopun keli vaihtui kuitenkin juuri ennen kuun vaihtumista todella talviseksi ja valtaosa parhaista lajeista katosi kuvasta. Mäntsälän lehmähaikarasta ja Kouvolan punajalkahaukasta viimeiset havainnot ovat 25.11. ja Tampereen kirjokerttu on nähty viimeksi 29.11., mutta Jämsän haarahaukka pysyi paikalla joulukuun puolelle. Kyseessä on Suomen ensimmäinen talviaikainen havainto Milkkarista, ja näin ollen ennätysmyöhäinen havis.

20.10. löytyi Hattulasta (toistaiseksi alalajilleen määrittämätön) lehmähaikara ollen Suomen neljäs havainto, Lumijoen Lamunkarista taas 19.10. Suomen 7. eskimosirri. Samana päivänä Siikajoella kahlaili maan neljäs amerikankurmitsa.

Sunnuntaiaamuna 25.8. Lintutiedotukseen pamahti syksyn ensimmäinen suurharvinaisuus. Pori iski jälleen ja Yyterin lietteiltä ilmoitettiin Suomen kolmas suippopyrstösirri (Calidris acuminata). Linnun löysivät LilTa, JärMi ja kumppanit. Tätä kirjoitettaessa ei muuta tietoa havainnosta vielä ole. Edellisestä suippopyrstösirristä onkin vierähtänyt jo melkein tasan 9 vuotta, 27.8.2010 laji oli bongattavissa Espoossa. Suomen ensimmäinen nähtiin 23.8.1984 Kotkan Hovinsaaressa.

uoden 2019 toimintasuunnitelmaan on kirjattu ”Selvitetään mahdollisuudet siirtyä pelkästään sovelluspohjaisen lintutiedotusjärjestelmän (esim. BirdAlarm) käyttöön, ja laaditaan asiasta tarvittaessa esitys yhdistyksen kevät- tai syyskokoukseen.” Tämän tiimoilta pyysimme Bird Alarmilta ilmaisen kokeilujakson Bongariliiton jäsenille. Kannattaa siis ladata applikaatio ja testata sen toimivuutta. Tuleeko viestit hyvin perille, ja onko niitä helppo lähettää. Lisäksi kannattaa testata kuvien, äänien ja kommenttejen lähettämistä applikaatiossa. Liitteenä pikaohje. Huomatkaa, että Bird Alarmin applikaatio on suomeksi, mutta kotisivuilla vain osa suomennettu.

Helsingin Seurasaaressa oleili 6.12.2009-13.1.2010 isolepinkäinen, jonka pukutuntomerkit viittasivat siperialaiseen sibiricus-alalajiin. Moni bongari kävi katsomassa tätä päällisin puolin tavallisesta isolepinkäisestä poikkeavaa lintua, joka joidenkin taksonomioiden mukaan kuuluu taigaisolepinkäisen (Lanius borealis) alle, eikä isolepinkäisen. Euroopasta sibiricus-alalajista on toistaiseksi vain yksi DNA:n avulla varmistettu havainto, Norjasta marraskuulta 1881. RK tutki alalajin määrityskriteerejä monta vuotta, mm. ulkomaisten museonäytteiden kautta. Tehtyjen tutkimusten perusteella sibiricus/borealis-tyyppiset linnut kyllä keskimäärin eroavat ulkonäöltään nimialalajin isolepinkäisestä, mutta erot ovat niin pieniä, että yksittäisten lintujen määrittäminen harvinaisuutena Länsi-Euroopassa ei nykykäsityksen mukaan ole mahdollista ilman DNA-näytettä. Aleksi Lehikoisen aiheesta kirjoittama määritysartikkeli ilmestyi Linnut-lehdessä 3/2018. Seurasaaren lepinkäistä tarkkailleet harrastajat huomasivat, että lintu pudotti oksennuspallon. Olavi Kemppainen oli perillä DNA-analyysin mahdollisuudesta ja toimitti oksennuspallon RK:lle. Näytteestä lähetettiin sittemmin analysoitavaksi osia kahteen eri otteeseen ja eri yliopistoon, mutta tuloksia ei saatu. DNA:n eristäminen oksennuspallosta ei ole suoraviivaista muun muassa siksi, että tarkasteltavan yksilön DNA:ta on oksennuspallossa jo lähtökohtaisesti vähän ja lisäksi mm. ruoansulatuskanavan entsyymit ja bakteerit voivat hajottaa DNA:ta. RK päätti testauttaa Seurasaaren linnun näytteen vielä kertaalleen, kun se kuuli, että Uppsalan yliopistossa oli optimoitu molekyylimenetelmiä juuri vastaavanlaiseen analyysiin. Taustalla oli Ruotsin Öölannissa 2017 havaittu isolepinkäinen, joka niin ikään näytti sibiricus-alalajin edustajalta. Kyseiseltä yksilöltä onnistuttiin eristämään DNA:ta sekä ulostenäytteestä että oksennuspallosta. Analyysin mukaan kyseisen yksilön DNA-profiili tosin sopi excubitor-isolepinkäiseen. Joka tapauksessa Uppsalassa tuntui nyt olevan paras osaaminen tämän kyseisen ongelman selvittämiseen ja osa Seurasaaren linnun näytteestä lähetettiin sinne. DNA:n eristys onnistui kuin onnistuikin ja analyysin mukaan Seurasaaren linnun mitokondrio-DNA sopii sibiricus-alalajiin. RK ottaa tämän tiedon myötä havainnon uudelleen käsittelyyn tulevissa kokouksissaan. Tässä yhteydessä on hyvä todeta, että DNA ei ole välttämättä niin ehdoton tuntomerkki kuin yleisesti ajatellaan. Yleisimmin käytetty mitokondriaalinen DNA ei esimerkiksi sulje pois risteymiä tai vaihettumisvyöhykkeen yksilöitä. Seurasaaren lepinkäisen tapauksessa excubitor, sibiricus ja borealis eroavat toisistaan vain kolmen nukleotidin osalta nyt analysoidulla geenialueella. Epävarmuuksistaan huolimatta mitokondrio-DNA:n on kuitenkin katsottu monissa tapauksissa antavan riittävästi tukea pukutuntomerkkien perusteella tehdylle määritykselle, jotta julkaisukriteerit täyttyvät. Yksi esimerkki on sepeltaskun stejnegeri-alalaji, jonka osalta Euroopassa on ainakin toistaiseksi valittu sellainen käytäntö, että mitokondrio-DNA puoltaa julkaisemista stejnegerinä, vaikka se ei tosiasiassa sulje pois mahdollisen vaihettumisvyöhykkeen yksilöitä. Bongariliiton hallitus myönsi apurahan, jolla tutkimus rahoitettiin täysimääräisesti. RK kiittää Bongariliittoa ja KemOlia, joka valveutuneena oivalsi kerätä aikoinaan linnun oksennuspallon talteen DNA-näytettä varten. RK:n Facebook-sivulla juttu kokonaisuudessaan kuvan kera.

Juhannusaaton taikaa jälleen kerran. Marko Kaukinen löysi Halikonlahden jätevesipuhdistamon multakasoilta Suomen kolmannen ruskopääsirkun (Emberiza bruniceps). Viimeksi tämä laji nähtiin Suomessa vuonna 1996, jolloin oli erityisen kuuma rariputki. Mainittakoon tältä jaksolta vihermehiläissyöjä, kaksi ylänkökiurua, vaaleakultarinta, samettipääkerttu ja juhannuksena löytynyt aavikkotylli. Ruskopääsirkku nähtiin ensimmäistä kertaa 26.5. Kirkkonummen Kantvikissa, ja parin viikon päästä 7.6. löytyikin jo toinen yksilö Mustasaaren Brändövikistä. Molemmat havainnot silloinen RK dumasi D-kategoriaan. Vuoden 1996 RK-katsauksessa mainitaan: ”Tämän lajin — kuten tietysti monen muunkin lajin kohdalla status saattaa hyvinkin muuttua tulevaisuudessa. Tässä vaiheessa RK päätti kuitenkin ottaa saman kannan kuin lähes koko muukin Eurooppa ja tulkita nämä yksilöt todennäköisesti tarhakarkulaisiksi.”

17.6. löytyi Lemlandin Lågskäriltä laulava vaaleakultarinta (Iduna pallida). Linnusta on äänite sekä kuvamateriaalia. Maamme seitsemännen pallidan löytäjäksi ilmoitettiin Jari Helstola. Suomen ensimmäinen vaaleakultarinta oli Luvian Säpissä 4. lokakuuta 1983. Lågskärillä laji on havaittu kerran aiemminkin, niin ikään kesäkuussa, vuonna 1996. Edellisen kerran pallida nähtiin Suomessa lokakuussa 2016, toistamiseen Luvian Säpissä, jolloin se oli hyvin bongattavissa.

Suippopyrstö-/siperiankurppana ilmoitettu ja bongattu Gallinago Petäjäveden Piesalankylässä on tällä tietoa hävinyt, eikä se ole palannut pikku rutakkoonsa enää pariin päivään. Viimeinen havainto ”sennäköisestä” on 11.6., jolloin yritettiin katiskapyyntiä. Ongelmana oli, että kurppa ei tuolloin palannut paikalle, joten ei ollut mitään pyydettävää. Edelleen ainoat dokumentit havaitusta linnusta ovat alkuperäisestä havaintotilanteesta saadut lentokuvat. Näiden, sekä kuullun äänen perusteella kurpassa on vahvasti lajiparin stenura/megala mahdollisuus.

KSLY:n kuntaralli huipentui sekaviin tunnelmiin kun Petäjäveden Piesalankylästä kompattiin noin 10 minuuttia ennen rallin loppumista mahdollinen Suomen ensimmäinen suippopyrstökurppa (Gallinago stenura) 8.6.2019. Joukkue Ukkomiehet featuring PKu (Leo Lindroos, Pekka Kyllönen, Keijo Vesanen ja Petri Kuhno) lopetti kuntarallin, jonka kunnaksi oli arpoutunut Petäjävesi, komppaamalla pikku lutakosta lentoon kurpan, jonka ääni herätti heti huomiota ja pukutuntomerkit sopivat lajipariin suippopyrstö-/siperiankurppa. Ääni oli taivaanvuohen äyskähdystä kireämpi ja soinnittomampi, sivaltava ”tsäyh” tms. Lennossa kurppa herätti heti huomiota, ollen hiukan lyhytnokkaisempi ja erittäin suippopyrstöinen. Siiven yläpeitinhöyheniin muodostui selvästi havaittava vaalea lautuma ja siiven takareunassa ei ollut valkeaa reunaa. Fiilis oli ikään kuin pitkänokkainen jänkäkurppa. Habitus ja ääni oli allekirjoittaneelle tuttu Intian reissuilta, jossa stenuroita on näkynyt muutamia vuosia takaperin. Leo Lindroos onnistui saamaan jonkinlaisia lentokuvia kurpasta. Löytötilanne oli sekava, koska ralli oli juuri loppumassa, KuhPen puhelimen akku finito ja pää rallivalvomisesta vähän pehmeä. Tiedotus sekä TVK:n kanssa neuvottelut saatiin kuitenkin hoidettua tyydyttävästi (kiitos TVK:n Jari Laitasalolle) ja illalla paikalle kerääntyi suurehko joukko toiveikkaita bongareita. Lintua ei kuitenkaan löydetty uudestaan, eikä se toiveista huolimatta alkanut soidintamaan yöllä. Löytölampare on hyvin pieni, vain noin 10 m kanttiinsa oleva rehevä lammikko pellon ja laitumien keskellä. Samassa lutakossa on muuten parin viikon sisään ollut myös sitruunavästäräkki ja punakottarainen! Suomen-pinna on nyt RK:n käsissä, ja voi olla että havainto jää ”ihan kivaksi” spondeksi lajipariksi. Toivotaan, että jokin ihme tapahtuu, ja lintu löytyy vaikka uudelleen.